Avainsana: Näyttelyt

Vuosi 2023-kevät 2024

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutus, MünsterinseisojaJätä kommentti

Koska olemme aika aktiivisia INSTAGRAMISSA, ei tätä blogia tule päiviteltyä. Haluan kuitenkin tämän blogin vielä pitää pystyssä.

Tiivistetysti vuonna 2023 jatkoimme koulutusjuttuja Mikkelin Seisojakoirakerhossa ja muutaman kokeneen seisojamiehen ohjauksessa. Kävimme vuonna 2022 parissa KAER -kokeessakin ja Nelli näytti niissä nopeasti taitonsa. Hän löytää linnut, seisoo, antaa avanssin ja sit painaa perään :D. Tuloksena siis suljetaan kokeesta. Vesityöt tehdääne rikseen ja siitä meillä on 3 (9 pist.). Pientä hiottavaa siis siinäkin – linnut Nelli kyllä tuo, mutta kokeessa kaiken pitä olla täydellistä saadakseen täyden arvosanan 5.

Peräänmenossa otan syyn niskoilleni kokemattomana ohjaajana. Annoin liian paljon Nellin viiletellä ensimmäisen 1-1,5 vuoden aikana. En osannut olla tarpeeksi tarkka pienissä asioissa ja ehkä joissain etenin liian nopeasti.

Minullahan oli ajatuksena että teetän pennut Nellillä. Kävin kasvattajakurssin ja hain kennelnimeäkin – no… kennelnimi saa olla pöytälaatikossa, en tiedä tarvitaanko sitä koskaan, mutta onpahan suoritettuna.

Pienimünsterinseisojan jalostuksen tavoiteohjelmassa edellytetään palkintoa KAER-kokeesta tai vastaavasta ulkomaisesta kokeesta. On toki muitakin vaatimuksia, mutta meillä pentuehaaveet tyssää tuohon koetuloksen puuttumiseen. Voisihan pentueen toki teettää ilman että se täyttää rodun jalostusvaatimuksia. Tällöin pitäisi itse etsiä uros – mitä todennäköisemmin ulkomailta. Ulkomailta uros pitäisi varmaan etsia vaikka Nelli olisikin ”jalostuskelpoinen”. En kuitenkaan kokemattomana halua ottaa mitään riskejä jos jotain kuitenkin menisi pieleen. Rotumme jalostusneuvoja Riitta Heinonen on osannut minulle perustella hyvin asioita, kannustanut koetuloksen saamiseen ym.. arvostan hänen asiantuntemusta korkealle.

Nyt seisojaporukoissa pyörineenä näkee eri rotuja, olen tykästynyt kyllä muihinkin rotuihin. Erityisesti bretonit ovat mahtavia, kuten karkeakarvaiset saksanseisojat. Silti münsteri tuntuu omimmalta kokonsa ja luonteensa vuoksi.

3. syksy ja kaikkea kivaa

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Syksy se kyllä on niin mahtavaa aikaa. Nyt pikkuhiljaa alkaa palaset loksahdella paikoilleen, tosin on vielä töitä peräänmenon kitkemiseksi. Jos Nelli on lähellä, niin uskoo, mutta kauempana linnun siivittäessä rallatellaan pitkin metsiä.

Syksyn mittaan on kouluttautunut niin emäntä kuin koira. Itse kävin kasvattajan perustutkinnon kesällä. Oli pienikynnys osallistua, kun Mikkelin seisojakoirakerho järjesti peruskurssin etänä. Ei ole poissuljettu mahdollisuus etteikö Nellillä joskus pennut teettäisi, joten se innosti kurssille. Tosin kurssi oli niin hyvä, että melkeinpä tuli olo josko sellainen peruskurssi koiran terveydestä ym. olisi hyvä kaikille koiranomistajille.

Toinen kouluttautuminen oli metsästäjätutkinto. Kun Nellin otimme, ei tosiaankaan ollut mielessä että myös minä kävisin metsällä Nellin kanssa. Katsotaan nyt miten homma etenee. Ensi viikolla lähdemme taas perinteiselle Suomussalmen reissulle.

Mutta se tärkein kouluttautuminen tapahtuu toisten ”seisojaihmisten” kanssa. Seuramme koulutusviikonloppu oli taas hurjan hyvä. Paikalla oli münsterit melkeinpä enemmistönä porukasta. Tutustuttiin isomünstereihin ja omistajiin. Viikonlopun vetäjä-isäntä Olli L sanoi että ”vielä kun tämän syksyn jaksatte…” – tarkoittaen että malttia vaan ja Nellin pää kestää kohta olla menemättä perään. Noissa yhteisissä viikonlopuissa sekä oppii että näkee että kenellä se on mikäkin haasteena. Meillä Nelli löytää, seisoo ja ajaa hyvin ylös, joten ne ovat ainakin toistaiseksi hyvin.

Kävimme kesällä näyttelyissä ja tuloksena 2xEH ja viimeisin H. Tästä hämmntyneenä piti kyllä nyt oikeasti miettiä, että mistä johtuu jotta nellin takajalkojen liikkuminen on ahdasta ja voimatonta. Ollaan kyllä lenkkeilty lähestulkoon joka päivä metsässä, nyt kesällä aloitettu pyörälenkit ym. On varmaan monentekijän summa, mutta apua saimme kun kävimme Nellin kanssa hierojalla. Löytyi lantiosta ja selästä jumeja, joita auottiin käsittelyllä.

Huh.. onpas sitä tullut tehtyä kaikkea uutta ja vanhaa. Yksi mukava kokemus oli myös MH-luonnekuvaus, johon osallistuimme täällä Sulkavalla. Kuvauksesta taidan tehdä ihan oman päivityksen myöhemmin.

Juhannusjuhlaa

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Todella helteiset ajat on nyt juhannuksen tienoilla. Nellin kanssa ei päivällä varsinkaan jaksa touhuilla oikein mitään. Uiminen on ehkä parasta mitä tähän aikaan voi tehdä.

Nellistä on tullut innokkaampi uimari ja pyritään pitämään kaikki vesihommat mukavina. Vesityössäkin on nyt siirrytty avoimeen luokkaan ja toki kokeissa käydään tässä jahka harjoitellaan.

Huippua on ollut taas treenata Mikkelin seisojakoirakerhon kanssa. Käytiin Ullan luona hallinta- ja tottelevaisuustreeneissä pari kertaa ja saatiin loksahtamaan jotain paikoilleen. Nelli ei ota mitään nakki- tai namipalkkaa yhteisissä koulutustilaisuuksissa tai kun on innostunut. Sensijaan vietilläpalkkaaminen muuttaa koko kouluttamista. Iloisuutta lisää ja puurtamista vähemmän. Münsterikin pitkästyy helposti jos on liian helppoa, toistetaan samaa ja ei löydy haastetta. Sit taas kun on vaikeutta niin innostuu helposti.

Tälle kesälle alkaa pikkuhiljaa tulla näitä normaaleja menoja. Olemme menossa koiranäyttelyyn Rantasalmelle ja Kuopioon Mehtäkoera ryhmänäyttelyyn

Kouluttautumistakin on sit myös emännällä. Olen ajatellut suorittaa metsästäjätutkinnon ja niihin on nyt tullut päntättyä. Samoin olen ilmoittautunut seuramme järjestämälle Kasvattajakurssille.

Sopivasti juoksut alkoivat tällä viikolla. Se on kiva, koska sit saadaan varmaan syksy olla ”rauhassa”.

Marraskuun metkuja

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): koulutus, metsästys, NäyttelytJätä kommentti

Syksyn mittaan on tullut tehtyä kaikenlaista kivaa. Münsterin kanssa on pakko harrastaa liikuntaa aika lailla ja silloin paremmin välttyy kaikelta ”herjuudelta” sisällä. Olemme jatkaneet marraskuun alkuun asti viikottaista arkitokoa ja siinä vähän harjoiteltu myös rallitokoa. Se tosin ei tunnu mielekkäältä Nellin kanssa, hän kyllä tekee juttuja – mutta ei selvästikään erityisemmin nauti siitä. Noin muuten tottelevaisuuden kanssa riittää haastetta, jos ei ole häiriötekijöitä niin menee ihan ok, mutta heti jos on innokkuutta tehdä muuta mielenkiintoisempaa niin ihan perusjututkaan ei onnistu. Nelli siis oppii hyvin, mutta on erittäin itsepäinen.

Näyttelyt Kouvolassa 20.10.

Vekaranjärven varuskunta-alueella järjestetyssä näyttelyssä kävimme lokakuussa ja se meni ihan hyvin (ERI). Sisätiloissa järjestetty näyttely toki oli omanlainen kokemus. Seuraavan kerran varmaan mennään sit keväällä tai kesällä. Alla arvostelu. Säkä Nellillä on jo 53 cm – toivottavasti ei siitä enää kasva.

”Erittäin narttumainen kokonaisuus. Oikealinjainen pää. Pää on tällä hetkellä valmiimpi kuin loppu koira. Toivoisin selkeämmän etukulmaukset, sopivat takana. Keskivahva luusto, vielä hieman matala rintakehä, mutta hyvä rungon vahvuus. Oikealaatuinen karvan laatu, riittävä pituus. Hyvä luonne. Liikkuu hyvin”
-Tuomari Jokisilta Hannele

Metsästysjuttuja jatkeltiin

Tuomas on ottanut Nelliä aina välillä mukaan metsälle – ei joka kerta… ja siitäkös Nelli saa hepulin – uikuttaa ikkunassa. Noin muutoinkin münstereiden rotukuvauksessakin kerrottu ”monipuolinen ääntely” toteutuu Nellin kohdalla. Vielä ei Nelliltä olla ammuttu yhtään lintua, mutta ammutun linnun löytämisessä Nelli ei erehtynyt.

  • Sulkavaltakin saimme saalista.
  • Nelli sai ja söi mm. sydämen.

Lapuan reissu marraskuun alussa.

Marraskuun kohokohta oli koulutusreissu Lapualle. Kuten aiemminkin olen kirjoitellut, niin meillä ei kanakoiran koulutuksesta ole kokemusta. Nellin kasvattajien, Iidan ja Vadimin (+ koirat Nomi & Naava), kanssa meille järjestyi mahdollisuus päästä Anne Kontolan oppiin Lapualle. Lapualle olikin satanut lunta edellisenä yönä ja peltomaisemat olivat savolaispeltoihin verrattuna hieman eri näköiset. Nellin emä Nomi (Peltolakian Eleanor) on Annen kasvatti.

Mehän ei Nellin kanssa olla harjoiteltu peltohakua oikeastaan yhtään – Tuomas ei ole erityisen kiinnostunut peltoharjoittelusta, vaan keskittyy metsäkanalintuihin. Siispä olikin aika kiva kuulla, että kunhan koulutus tapahtuu samoilla säännöillä, niin aivan hyvin minä voin harjoituttaa Nelliä pelloilla KAER-kokeita silmälläpitäen. Minua periaatteessa nuo kokeet kiinnostavat, joten taidamme ottaa tähtäimeen Junkkarin 2020.

Saimme niin hyviä oppeja ja porukalla kouluttaminen oli antoisaa. Itseäni ällistytti kuinka pienillä eleillä Nelliä pystyi ohjaamaan tekemään haluttuja asioita. Varmaan monilla on omat tavat kouluttaa, mutta minuun teki vaikutuksen se, että pyritään siihen että koiraa ohjataan itse päättelemään mitä pitää tehdä eikä ohjaaja puutu koko ajan. Varmaan nää on ihan perusjuttuja, mutta minulle uusia 🙂

Intoa kouluttamiseen siis on edelleen ja tässä talven mittaan täytyy kyllä etsiä tahoja, joissa voidaan harjoitella vähän lähempänäkin. Pohjanmaalle kun oli Sulkavalta aika pitkä matka. Ja aika epätodennäköistä se on saada hyvä kaveri metsälle, jos ei kunnolla kouluta.

140 cm – lempiasennossa 🙂

Esimakua syksystä

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, metsästys, NäyttelytJätä kommentti

Elokuu on ollut vilkas kaikkine tapahtumineen. Nelli on päässyt jo mukaan kyyhkymetsälle sekä istuskeli kyydissä kun soutelimme sorsajahdissa. Tosi paljon olemme liikkuneet metsässä, koska loppukesä ja syksy vaan on niin mahtavaa luonnossaliikkumisen aikaa. En tiedä onko kanalintuja tavallista enemmän, mutta paljon me niitä näemme.

Ensimmäiset juoksut tulivat jo 7 kk:n ikäisenä. Selvästi tottelevaisuus ja tarkkaavaisuus väheni jo ennen juoksuja. Nyt kun ne ovat takana, huomaan että oma itsensä alkaa koiramme olla ja koulutuksissa tarvitsee ottaa vain jatkaa siitä mihin jäätiin pari viikkoa sitten. Tässä parin viime viikon aikana en ole viitsinyt turhaan odottaa mitään ihmeitä, koska korvat kuulevat erittäin valikoidusti komentoja.

Näin kokemattomana metsästyskoiran kouluttajana meinaa väkisin aina odottaa liikaa pennulta noissa noutojutuissa esim.. Tosi pienin askelin pitää edetä. Meillä on pentueen kesken WhatsApp – ryhmä jossa vaihdamme kuulumisia ja mm. kokeneempien videot koulutustilanteista ovat aivan mahtavaa seurattavaa. On myös tosi kiva nähdä millaisia muista pennuista on kasvamassa.

Saloilla ja soitimilla 110 vuotta -näyttely Kuopiossa

Olipa kerrassaan hyvin järjestetty näyttely Kuopion Rauhanlahdessa! Ja mikä mukavinta – saimme tavata muita münstereitä omistajineen. Pennuissa Nelli oli ainoa ja KP jäi tuomarin mukaan puuttumaan pystyynnousevan selkäkarvan vuoksi – tarvitaan aikaa :). Oma tavoite oli vain että saataisiin ehjä esittäminen ja nyt koko päivä meni mukavasti. Münsterin kanssa on niin kiva mennä kehään kun ei tarvitse sipistellä mitään ulkomuodon eteen.

Nellin sanallinen arvostelu

Kauniit mittasuhteet, lupaavan oloinen, kaunislinjainen pää, hyvät korvat. Riittävä kaula. Hyvä ylälinja. Ikään ihana runko, hieman pitkä lanne. Hyvä lantio. Liikkuu tasapainoisesti. Oikealaatuinen karva, selästä melko ylösnouseva. Miellyttävä käytös.

Tuomari: Joanna Pronin

  • Kiitos tästä kuvasta Katariina Pekkarinen.

Samoja sukujuuria oli näyttelyssä tapaamallamme Peltolakian Fidolla. Niin Nellin kuin Fidonkin isä on sama Arko Vom Eichwald alias ”Huti”. Nellin emän, Peltolakian Eleanorin äiti on Peltolakian Bigitta, joka on taas Fidon emä. Selostus on kuin kuin Kauniista ja rohkeista – näin selitettynä, mutta niin olivat kauniita ja rohkeita koiratkin.

Bold and Beautiful…
Fido ja Nelli. Kuva: Katariina Pekkarinen

Koulutusta, leikkejä, näyttely ja ensimmäiset Soudut

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): koulutus, metsästys, NäyttelytJätä kommentti

Sulkavallahan ajanlasku alkaa aina souduista, on kesän tapahtumat ennen soutuja, soutujen aikaan ja soutujen jälkeen. Ensimmäiset soudut meillä sujui edellisvuosien tapaan. Majoitamme aina yhden kirkkoveneporukan, tällä kertaa vieraillamme oli mukana pari koiraakin, Bostoninterrieri Leon kanssa Nelli veti aika rundit pihalla.

Anjalankosken pentunäyttely

Ensimmäinen näyttelymatkakin on nyt takana, tuloksena ROP, KP ja Ryhmässä sit ”hävittiin” Irlanninsetterille. No, kotona tuli palaute keskimmäiseltä lapselta: ”Eli kaikki se mihin olisit itse voinut vaikuttaa meni huonosti” 😀 No… oppireissu esittämisestä jälleen. Mutta ehkä sit seuraavissa jo onnistuu sekin puoli. Alla arvostelu:

Hyvät mittasuhteet ja sukupuolileima, riittävä luusto, hyvät pään mittasuhteet, saksipurenta, riittävä kaula, erinomainen ylälinja, riittävä rintakehä ja kulmaukset. Liike ja esiintyminen saisivat olla paremmat. Hyvä karvanlaatu ikäisekseen. Tuomarina Poletaeva Irina

Vielä leikin varjolla harjoitellaan

Allaolevassa näkyy kuinka keskittynyt Nelli on kun pihalla pitää aina välillä mm. västäräkkejä seisoa. En ole sen kummemmin kieltänyt kuin kannustanutkaan… Ei kai siitä västäräkkikoiraa kuitenkaan tule, vaikka noilla leikisti harjoittelee. Ennenkuin aloin kuvaamaan, oli Nelli jo varmaan vajaan minuutin hiiviskellyt, Jännittynyt tutina näkyy jos video on korkealaatuisempi.

Pikkuhiljaa leikeistä päästään oikeampiin harjoituksiin. Seuraavaksi opetellaan istuminen luovutuksessa. Nyt pitää vähän keskittyä siihen että noutoesine suussa ei lähdetä ”sooloilemaan”. Vedestä noutaminen on kehittynyt paljon, katsotaan tuleeko sitä videoitua. Pilliharjoituksia tehdään myös nyt joka metsälenkillä, siinä nimittäin alun hyvän tekemisen jälkeen tuli takapakkia. Istumaan mentiin parin sekunnin viiveellä ja luoksetulo jos huvitti. Nyt palataan lyhyempiin matkoihin, toistoihin ja onnistumisiin.