Avainsana: koulutus

Vuosi 2023-kevät 2024

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutus, MünsterinseisojaJätä kommentti

Koska olemme aika aktiivisia INSTAGRAMISSA, ei tätä blogia tule päiviteltyä. Haluan kuitenkin tämän blogin vielä pitää pystyssä.

Tiivistetysti vuonna 2023 jatkoimme koulutusjuttuja Mikkelin Seisojakoirakerhossa ja muutaman kokeneen seisojamiehen ohjauksessa. Kävimme vuonna 2022 parissa KAER -kokeessakin ja Nelli näytti niissä nopeasti taitonsa. Hän löytää linnut, seisoo, antaa avanssin ja sit painaa perään :D. Tuloksena siis suljetaan kokeesta. Vesityöt tehdääne rikseen ja siitä meillä on 3 (9 pist.). Pientä hiottavaa siis siinäkin – linnut Nelli kyllä tuo, mutta kokeessa kaiken pitä olla täydellistä saadakseen täyden arvosanan 5.

Peräänmenossa otan syyn niskoilleni kokemattomana ohjaajana. Annoin liian paljon Nellin viiletellä ensimmäisen 1-1,5 vuoden aikana. En osannut olla tarpeeksi tarkka pienissä asioissa ja ehkä joissain etenin liian nopeasti.

Minullahan oli ajatuksena että teetän pennut Nellillä. Kävin kasvattajakurssin ja hain kennelnimeäkin – no… kennelnimi saa olla pöytälaatikossa, en tiedä tarvitaanko sitä koskaan, mutta onpahan suoritettuna.

Pienimünsterinseisojan jalostuksen tavoiteohjelmassa edellytetään palkintoa KAER-kokeesta tai vastaavasta ulkomaisesta kokeesta. On toki muitakin vaatimuksia, mutta meillä pentuehaaveet tyssää tuohon koetuloksen puuttumiseen. Voisihan pentueen toki teettää ilman että se täyttää rodun jalostusvaatimuksia. Tällöin pitäisi itse etsiä uros – mitä todennäköisemmin ulkomailta. Ulkomailta uros pitäisi varmaan etsia vaikka Nelli olisikin ”jalostuskelpoinen”. En kuitenkaan kokemattomana halua ottaa mitään riskejä jos jotain kuitenkin menisi pieleen. Rotumme jalostusneuvoja Riitta Heinonen on osannut minulle perustella hyvin asioita, kannustanut koetuloksen saamiseen ym.. arvostan hänen asiantuntemusta korkealle.

Nyt seisojaporukoissa pyörineenä näkee eri rotuja, olen tykästynyt kyllä muihinkin rotuihin. Erityisesti bretonit ovat mahtavia, kuten karkeakarvaiset saksanseisojat. Silti münsteri tuntuu omimmalta kokonsa ja luonteensa vuoksi.

3. syksy ja kaikkea kivaa

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Syksy se kyllä on niin mahtavaa aikaa. Nyt pikkuhiljaa alkaa palaset loksahdella paikoilleen, tosin on vielä töitä peräänmenon kitkemiseksi. Jos Nelli on lähellä, niin uskoo, mutta kauempana linnun siivittäessä rallatellaan pitkin metsiä.

Syksyn mittaan on kouluttautunut niin emäntä kuin koira. Itse kävin kasvattajan perustutkinnon kesällä. Oli pienikynnys osallistua, kun Mikkelin seisojakoirakerho järjesti peruskurssin etänä. Ei ole poissuljettu mahdollisuus etteikö Nellillä joskus pennut teettäisi, joten se innosti kurssille. Tosin kurssi oli niin hyvä, että melkeinpä tuli olo josko sellainen peruskurssi koiran terveydestä ym. olisi hyvä kaikille koiranomistajille.

Toinen kouluttautuminen oli metsästäjätutkinto. Kun Nellin otimme, ei tosiaankaan ollut mielessä että myös minä kävisin metsällä Nellin kanssa. Katsotaan nyt miten homma etenee. Ensi viikolla lähdemme taas perinteiselle Suomussalmen reissulle.

Mutta se tärkein kouluttautuminen tapahtuu toisten ”seisojaihmisten” kanssa. Seuramme koulutusviikonloppu oli taas hurjan hyvä. Paikalla oli münsterit melkeinpä enemmistönä porukasta. Tutustuttiin isomünstereihin ja omistajiin. Viikonlopun vetäjä-isäntä Olli L sanoi että ”vielä kun tämän syksyn jaksatte…” – tarkoittaen että malttia vaan ja Nellin pää kestää kohta olla menemättä perään. Noissa yhteisissä viikonlopuissa sekä oppii että näkee että kenellä se on mikäkin haasteena. Meillä Nelli löytää, seisoo ja ajaa hyvin ylös, joten ne ovat ainakin toistaiseksi hyvin.

Kävimme kesällä näyttelyissä ja tuloksena 2xEH ja viimeisin H. Tästä hämmntyneenä piti kyllä nyt oikeasti miettiä, että mistä johtuu jotta nellin takajalkojen liikkuminen on ahdasta ja voimatonta. Ollaan kyllä lenkkeilty lähestulkoon joka päivä metsässä, nyt kesällä aloitettu pyörälenkit ym. On varmaan monentekijän summa, mutta apua saimme kun kävimme Nellin kanssa hierojalla. Löytyi lantiosta ja selästä jumeja, joita auottiin käsittelyllä.

Huh.. onpas sitä tullut tehtyä kaikkea uutta ja vanhaa. Yksi mukava kokemus oli myös MH-luonnekuvaus, johon osallistuimme täällä Sulkavalla. Kuvauksesta taidan tehdä ihan oman päivityksen myöhemmin.

Juhannusjuhlaa

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Todella helteiset ajat on nyt juhannuksen tienoilla. Nellin kanssa ei päivällä varsinkaan jaksa touhuilla oikein mitään. Uiminen on ehkä parasta mitä tähän aikaan voi tehdä.

Nellistä on tullut innokkaampi uimari ja pyritään pitämään kaikki vesihommat mukavina. Vesityössäkin on nyt siirrytty avoimeen luokkaan ja toki kokeissa käydään tässä jahka harjoitellaan.

Huippua on ollut taas treenata Mikkelin seisojakoirakerhon kanssa. Käytiin Ullan luona hallinta- ja tottelevaisuustreeneissä pari kertaa ja saatiin loksahtamaan jotain paikoilleen. Nelli ei ota mitään nakki- tai namipalkkaa yhteisissä koulutustilaisuuksissa tai kun on innostunut. Sensijaan vietilläpalkkaaminen muuttaa koko kouluttamista. Iloisuutta lisää ja puurtamista vähemmän. Münsterikin pitkästyy helposti jos on liian helppoa, toistetaan samaa ja ei löydy haastetta. Sit taas kun on vaikeutta niin innostuu helposti.

Tälle kesälle alkaa pikkuhiljaa tulla näitä normaaleja menoja. Olemme menossa koiranäyttelyyn Rantasalmelle ja Kuopioon Mehtäkoera ryhmänäyttelyyn

Kouluttautumistakin on sit myös emännällä. Olen ajatellut suorittaa metsästäjätutkinnon ja niihin on nyt tullut päntättyä. Samoin olen ilmoittautunut seuramme järjestämälle Kasvattajakurssille.

Sopivasti juoksut alkoivat tällä viikolla. Se on kiva, koska sit saadaan varmaan syksy olla ”rauhassa”.

Pari vuotta seisojan kanssa

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Nelli täytti 2 vuotta tammikuussa ja voi vähän summata miten on mennyt (noin niinkun omasta mielestä…) Olen kyllä kuullut, että münsteri on haastava koulutettava varsinkin jos on ensimmäinen seisoja. Yksilöllisiä eroja on tietysti ja vaikka muuten tottelevaisuuden olemmekin saaneet aika hyvälle mallille, niin riistatilantet kuumottaa niin että ei meinaa mennä perille käskyt. Toisaalta Nelli on niin miellyttävä koira muuten, että ei kyllä kaduta rotuvalinta.

Meillä on siitä ihana tilanne, että yrittäjänä voin tehdä töitä kotona jolloin koiran ei tarvitse olla yksin pitkiä aikoja ja molemmista on mukavaa tehdä metsälenkki päivällä. Erittäin yleinen näky on että Nelli napottaa työpöytäni vieressä milloin mikäkin lelu suussa ja odottaa palkkaa kun hän toi näin hienon esineen juuri minulle.

Treeniä

Tuskinpa mistään olisi tullut mitään ilman Mikkelin seisojakoirayhdistyksen harjoituksia ja tapahtumia. Nellillä sujuu luontaiset jutut (haku, seisonta & avanssi), mutta peräänmeno on ongelmana. Tottelemattomuutta ja kokemattomuuttahan ne tietty on. Toisaalta, monet sanoo että münsteriltä voi odottaa jotain kolmantena tai neljäntenä syksynä. Joten toivoa on… Kaikkiaan me touhuamme monenlaista muutakin ja esim sellaisten ”turhien temppujen” opettaminen on helppoa Nellille.

Apua malttiin on haettu mm. käymällä Karstulassa Erä-Ässillä Paula Torron luona. Joku voisi pitää hulluna että ajetaan 5 tuntia suuntaansa ja perillä jutustellaan sekä harjoitellaan linnuilla n. 45 min. Paulan – tai vastaavan kouluttajan – luona olisi voinut käydä jo paljon aiemmin. Ammattilaiset on aina ammattilaisia!

Pari kertaa olemme käyneet myös Maaningalla, jossa on Kaunisaho Hunting. Reilu viikko sitten kävimme viimeksi Mirja-ystäväni ja Ruska pohjanpystykorvan kanssa viettämässä mukavan lauantain.

Koronan kourissa näyttelytkin peruttiin

Kaerkokeet saavat odottaa vielä rutinoitumistamme. Junkkari on siis ainoa koe, jossa olemme olleet. Seuran kinkkukisa tosin oli vähän niinkuin koe…mukava harjoittelupäivä – varsinkin itselleni.

Tuomas on metsästellyt paljon muutakin kuin lintuja, joten joka kerta Nelli ei ole päässyt mehtuureissulle mukaan. Tuomas ei puutu fasaanilla kouluttamiseen ja Nellin&Tumpin reissut tapahtuu aina oikeissa oloissa. Koulutushommat ovat pääosin minun vastuulla. Ehkä tässä itsekin joutuu metsästäjätutkinnon suorittamaan ja aseen hankkimaan, jotta myös itse pääsen viemään pidemmälle reissuja metsissä. Ensi syksyn Suomussalmen reissulta voi jo odottaa paljon enemmän kuin kahdelta aiemmalta. Nelli on kehittynyt ja aikuistunut paljon. Samoin tottelevaisuudessa on menty eteenpäin.

Näyttelyt ovat koronan vuoksi peruuntuneet, joten sillä rintamalla ei paljoa tapahtunut. Terveystutkimuksissa kävimme myös 1,5 vuotiaana ja sen suhteen kaikki on oikein hyvin.

Harmittavasti münsteripäivätkin perutiin koronan vuoksi. Ehkä vielä joskus päästään.

Kohti uusia seikkailuja vuonna 2021

Kaikkiaan jos summaa, niin Nelli on ollut aivan mahtava koira meille. Tuomas on saanut sitkeän metsästyskoiran. Metsälle se on aina innokas ja jatkossa metsästyshommat laajentunee linnuista muuhunkin pienriistaan. Yksi ”pomppurusakko” Nellillä jo onkin. Itse olen saanut taas mukavan lenkki- ja retkeilykaverin. Nelli on miellyttävä ja avoin, temperamenttinen, ihmisrakas, hauska jne.. Tämä menee nyt yltiökehumiseksi, mutta Nelliä on niin kiva silitelläkin, kun turkki on silkkinen ja hyväntuoksuinen.

Sulkavalle avattiin tänä talvena koirapuisto. Vaikka olen pitänyt Nelliä rohkeana, niin varautuneisuutta ja vähän arkuuttakin on ollut havaittavissa. Niin Nellille, kuin monelle muullekin sulkavalaiskoiralle puisto on ollut mahtava paikka tutustua muihin koiriin.

Ensi viikonloppuna on todennäköisesti viimeinen fasu-treenipäivä tältä talvelta Mikkelissä.

Monenlaista treeniä ja Junkkariin valmistautumista

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutus, metsästysJätä kommentti

Heinä-syyskuu on mennyt harjoitellessa monipuolisesti. Vesityön harjoittelussa sen virheen että harjoittelimme liikaa. Kävimme uusimassa vesityökokeen elokuun alussa – tuloksena 9 pist. Halusin saada vesityön osuuden valmiiksi Junkkaria ajatellen.

Harjoittelu Mikkelin seisojakoirakerhon kanssa on ollut mukavaa. Kokeneilta saa niin paljon vinkkejä, tukea ja kannustusta oman koiran kanssa. On myös hienoa nähdä kun koira ja isäntä/emäntä ovat parivaljakko. Kieltämättä kyllä tämä seisojan koulutus on aika monimuotoista ja haastavaa, mutta siksipä juuri kivaa.

Junkkariin tosiaan valmistaudutaan. Eilen olimme harjoittelemassa Kaunisahossa – Kuopion lähellä, Maaningassa. Siellä vietimme päivän etsien fasuja. Päivän saldo: peräänmeno pitäisi Nelliltä saada vielä pois – samoin ohjaajan olisi oltava paremmin hereillä tilanteissa.

Nelli on päässyt tänä syksynä kyyhkymetsälle ja jonkun verran on ollut tilanteita kanalintujen kanssa. Harmittavan usein niin että Nelli ehtii kuumentua oikein urakalla. Omalta kohdalta olen koettanut oppia lukemaan koiraa paremmin – ei näitä kai opi kuin kokemuksen kautta. Liian usein aiemmin odotin että mitähän Nelli tekee seuraavaksi – sen sijaan että itse ennakoin.

Iloinen 1-vuotias!

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, MünsterinseisojaJätä kommentti

Kohta alkaa olla 1 vuosi yhteiseloa takana ja täytyy sanoa että Nelli on ylittänyt kaikki odotukset mitä münsteriltä voi toivoa. Toki metsästyshommat ovat vielä alkutekijöissä, mutta kummasti sitä rotukuvaus pystyy kertomaan millainen koira on kyseessä.

Tottelevaisuudessa mennään aika hyvällä mallilla, vielä ei luoksetulo ole ehdotonta – jos on jotain mielenkiintoisempaa niin se vie vielä voiton. Pysähtyminen käskystä ja pillistä onnistuu jo melko hyvin. Huvikseen on opetettu kaikenlaisia ”turhiakin” temppuja – Nelli on tosi nopea oppimaan niitä. Leikin varjolla juuri nuo pysähtymiset on ollut helppo opetella.

1-vuotiaana piipahdimme tietysti eläinlääkärinkin luona ja siellä ei sen kummempaa ollut. Nelli painoi vuoden alussa 17,5 kg – hän on siron oloinen vaikka lihaksiakin löytyy. Käymme joka päivä metsässä, jossa hän saa vapaasti juosta. Joka toinen päivä vähintään pitää tehdä sellainen pidempi lenkki, niin kaikilla on mukavampaa kotioloissa.

Pentuaikojen tavaroiden syöminen ym, on jäänyt pois ja toistaiseksi olemme selvinneet pienillä ”tuhoilla”. Muutamat kengät ja nappikuulokkeet oli herkkua.

Koska Nelli ei ole yhtään paukkuherkkä, niin en ehkä olisi älynnyt itse varoa Uudenvuoden juhlinnan ilotulituksia. Onneksi meidän pentueen WhatsApp -ryhmässä kuitenkin varoitettiin ilotulitteista ja osasimme olla varovaisia ulkoilun kanssa. Pahemmin Nelli ei reagoinut, ihmetteli kylläkin tulitteita. On ollut tosi mukava kuulla kuulumisia ja esim. nähdä 1-vuotiskuvat pentueen muista koirista. Kovin omannäköisiä kaikista on tullut. Edelleenkään en jaksa olla ihmettelemättä, että miksi münstereitä ei ole Suomessa enempää? Viime vuonnakin rekisteröitiin vain 21 pentua ja niistä jo 9 oli ”Nellin” pentueesta.

Maaliskuussa pidetään Münsteripäivät ja sinne olemme menossa Nellin kanssa. Saa nähdä millainen meininki siellä on, odotan innolla luentoja ja muiden münstereiden näkemistä.

  • Nelli Taalasmaa.
  • Tämä näky on ERITTÄIN yleinen…
  • Joulunaikaan meillä kävi aika lailla vieraita ja Nelli pärjäsi kaikkien kanssa
  • Suosikkilenkkipolut Vilkaharjulla
  • 1-vuotias hurmuri – hetken paikoillaan
  • Takapihan tähystäjä

Marraskuun metkuja

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): koulutus, metsästys, NäyttelytJätä kommentti

Syksyn mittaan on tullut tehtyä kaikenlaista kivaa. Münsterin kanssa on pakko harrastaa liikuntaa aika lailla ja silloin paremmin välttyy kaikelta ”herjuudelta” sisällä. Olemme jatkaneet marraskuun alkuun asti viikottaista arkitokoa ja siinä vähän harjoiteltu myös rallitokoa. Se tosin ei tunnu mielekkäältä Nellin kanssa, hän kyllä tekee juttuja – mutta ei selvästikään erityisemmin nauti siitä. Noin muuten tottelevaisuuden kanssa riittää haastetta, jos ei ole häiriötekijöitä niin menee ihan ok, mutta heti jos on innokkuutta tehdä muuta mielenkiintoisempaa niin ihan perusjututkaan ei onnistu. Nelli siis oppii hyvin, mutta on erittäin itsepäinen.

Näyttelyt Kouvolassa 20.10.

Vekaranjärven varuskunta-alueella järjestetyssä näyttelyssä kävimme lokakuussa ja se meni ihan hyvin (ERI). Sisätiloissa järjestetty näyttely toki oli omanlainen kokemus. Seuraavan kerran varmaan mennään sit keväällä tai kesällä. Alla arvostelu. Säkä Nellillä on jo 53 cm – toivottavasti ei siitä enää kasva.

”Erittäin narttumainen kokonaisuus. Oikealinjainen pää. Pää on tällä hetkellä valmiimpi kuin loppu koira. Toivoisin selkeämmän etukulmaukset, sopivat takana. Keskivahva luusto, vielä hieman matala rintakehä, mutta hyvä rungon vahvuus. Oikealaatuinen karvan laatu, riittävä pituus. Hyvä luonne. Liikkuu hyvin”
-Tuomari Jokisilta Hannele

Metsästysjuttuja jatkeltiin

Tuomas on ottanut Nelliä aina välillä mukaan metsälle – ei joka kerta… ja siitäkös Nelli saa hepulin – uikuttaa ikkunassa. Noin muutoinkin münstereiden rotukuvauksessakin kerrottu ”monipuolinen ääntely” toteutuu Nellin kohdalla. Vielä ei Nelliltä olla ammuttu yhtään lintua, mutta ammutun linnun löytämisessä Nelli ei erehtynyt.

  • Sulkavaltakin saimme saalista.
  • Nelli sai ja söi mm. sydämen.

Lapuan reissu marraskuun alussa.

Marraskuun kohokohta oli koulutusreissu Lapualle. Kuten aiemminkin olen kirjoitellut, niin meillä ei kanakoiran koulutuksesta ole kokemusta. Nellin kasvattajien, Iidan ja Vadimin (+ koirat Nomi & Naava), kanssa meille järjestyi mahdollisuus päästä Anne Kontolan oppiin Lapualle. Lapualle olikin satanut lunta edellisenä yönä ja peltomaisemat olivat savolaispeltoihin verrattuna hieman eri näköiset. Nellin emä Nomi (Peltolakian Eleanor) on Annen kasvatti.

Mehän ei Nellin kanssa olla harjoiteltu peltohakua oikeastaan yhtään – Tuomas ei ole erityisen kiinnostunut peltoharjoittelusta, vaan keskittyy metsäkanalintuihin. Siispä olikin aika kiva kuulla, että kunhan koulutus tapahtuu samoilla säännöillä, niin aivan hyvin minä voin harjoituttaa Nelliä pelloilla KAER-kokeita silmälläpitäen. Minua periaatteessa nuo kokeet kiinnostavat, joten taidamme ottaa tähtäimeen Junkkarin 2020.

Saimme niin hyviä oppeja ja porukalla kouluttaminen oli antoisaa. Itseäni ällistytti kuinka pienillä eleillä Nelliä pystyi ohjaamaan tekemään haluttuja asioita. Varmaan monilla on omat tavat kouluttaa, mutta minuun teki vaikutuksen se, että pyritään siihen että koiraa ohjataan itse päättelemään mitä pitää tehdä eikä ohjaaja puutu koko ajan. Varmaan nää on ihan perusjuttuja, mutta minulle uusia 🙂

Intoa kouluttamiseen siis on edelleen ja tässä talven mittaan täytyy kyllä etsiä tahoja, joissa voidaan harjoitella vähän lähempänäkin. Pohjanmaalle kun oli Sulkavalta aika pitkä matka. Ja aika epätodennäköistä se on saada hyvä kaveri metsälle, jos ei kunnolla kouluta.

140 cm – lempiasennossa 🙂

Koulutusta, leikkejä, näyttely ja ensimmäiset Soudut

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): koulutus, metsästys, NäyttelytJätä kommentti

Sulkavallahan ajanlasku alkaa aina souduista, on kesän tapahtumat ennen soutuja, soutujen aikaan ja soutujen jälkeen. Ensimmäiset soudut meillä sujui edellisvuosien tapaan. Majoitamme aina yhden kirkkoveneporukan, tällä kertaa vieraillamme oli mukana pari koiraakin, Bostoninterrieri Leon kanssa Nelli veti aika rundit pihalla.

Anjalankosken pentunäyttely

Ensimmäinen näyttelymatkakin on nyt takana, tuloksena ROP, KP ja Ryhmässä sit ”hävittiin” Irlanninsetterille. No, kotona tuli palaute keskimmäiseltä lapselta: ”Eli kaikki se mihin olisit itse voinut vaikuttaa meni huonosti” 😀 No… oppireissu esittämisestä jälleen. Mutta ehkä sit seuraavissa jo onnistuu sekin puoli. Alla arvostelu:

Hyvät mittasuhteet ja sukupuolileima, riittävä luusto, hyvät pään mittasuhteet, saksipurenta, riittävä kaula, erinomainen ylälinja, riittävä rintakehä ja kulmaukset. Liike ja esiintyminen saisivat olla paremmat. Hyvä karvanlaatu ikäisekseen. Tuomarina Poletaeva Irina

Vielä leikin varjolla harjoitellaan

Allaolevassa näkyy kuinka keskittynyt Nelli on kun pihalla pitää aina välillä mm. västäräkkejä seisoa. En ole sen kummemmin kieltänyt kuin kannustanutkaan… Ei kai siitä västäräkkikoiraa kuitenkaan tule, vaikka noilla leikisti harjoittelee. Ennenkuin aloin kuvaamaan, oli Nelli jo varmaan vajaan minuutin hiiviskellyt, Jännittynyt tutina näkyy jos video on korkealaatuisempi.

Pikkuhiljaa leikeistä päästään oikeampiin harjoituksiin. Seuraavaksi opetellaan istuminen luovutuksessa. Nyt pitää vähän keskittyä siihen että noutoesine suussa ei lähdetä ”sooloilemaan”. Vedestä noutaminen on kehittynyt paljon, katsotaan tuleeko sitä videoitua. Pilliharjoituksia tehdään myös nyt joka metsälenkillä, siinä nimittäin alun hyvän tekemisen jälkeen tuli takapakkia. Istumaan mentiin parin sekunnin viiveellä ja luoksetulo jos huvitti. Nyt palataan lyhyempiin matkoihin, toistoihin ja onnistumisiin.

Reipasta kasvua ja kevään riemut alle 5 kk

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Nelli kasvaa huimaa vauhtia, 4 kk iässä painoa on kertynyt jo 9 kg.

On ollut aika mukavaa kun työ mahdollistaa sen, että Nellin ei tarvitse olla yksin pitkiä aikoja. Näin ollen kotona ”tuhoja” on syntynyt vähän. Sen verran aktiivinen pentu on, että muutoin varmasti yhtä sun toista olisi mutusteltu. Pyrimme liikkumaan paljon eri paikoissa ja päivittäin myös metsässä.

Nelli on nopea oppimaan kaiken muun paitsi pöydälle kurkottelun ja hihnassa vetämisen. Näitä kahta harjoitellaan edelleen. Noin muutoin sujuvasti onnistuu: ”istu, maahan, tänne, viereen, paikka ja irti”. Pilli on otettu koulutukseen mukaan ja esim. istuminen vauhdista sujuu jo hyvin. Vielä vähän räväkämmin kun peppu menee maahan niin hyvä. Kerran viikossa käymme myös pentukoulussa täällä Sulkavalla.

Hampaita lähtee nyt vajaan 5 kk:n iässä. Muutaman kerran päivässä tulee sellainen hepulikohtaus, mutta muutoin on päivä päivältä rauhallisempaa. Nelli nukkuu pitkät yöunet, eikä hänen takia tarvitse aamulla herätä aikaisemmin kuin muutenkaan heräisimme.

Uintiharjoituksia

Niin makaa kuin petaa….