Junkkari, Suomussalmi ja muu touhuilu

On 23 lokakuun, 20201 helmikuun, 2021 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Vilkas syksy on meneillään ja olemme liikkuneet metsissä tosi paljon. Kanalintuja on täällä Sulkavalla näkynyt, vaikka vielä ei saaliiksi olla saatu. Nellin koulutuksessa ollaan siinä pisteessä että malttia pitäisi saada lisää. Vesityökokeessa kävimme uudelleen ja siitä nyt tuloksena 9 pistettä. Näin jälkeenpäin voi todeta sen mistä joka paikassa varoitellaan. Ei pidä treenata liikaa 😉

Nelli malttaa seisoa jo suht pitkään, mutta perään lähdetään vielä iloisesti jos siihen on mahdollisuus. Mutta näitä pitää nyt vaan harjoitella. Pikkuhiljaa Nellillä on tullut kyllä sellaista älliä ja malttia, vaikka kyllä se riistatilanne on vielä liian kuumottava. Silloin tuppaa unohtumaan kaikki.

Junkkaria ei onneksi peruutettu koronan vuoksi, vaan vietiin onnistuneesti läpi erikoisjärjestelyin. Junkkari on tosiaan mukava tapahtuma, jossa näkee paljon saman alan harrastajia. Nellin kanssa meillä ei ollut odotuksia että menestyttäisi, kunhan ollaan mukana. Olosuhteet oli haastavat, kun ei tuullut juuri lainkaan ja ekassa erässä ei ollut lintujakaan. Mutta ekaksi KAER-kokeeksi ihan mukava kokemus oli – sattui sopivasti että ryhmämme 6 osallistujaa olimme kaikki lähestulkoon aloittelijoita. Ulkomuotokatselmuksessa Nellille iski pienimuotoinen paniikki. Arvostelu oli paljon laajempi kuin normaaleissa näyttelyissä. Suun avaaminen ammolleen oli eka iso haaste, josta hän päätti että ”Nyt riittää…”. Arvostelijana oli Erja Nummi, joka osasi aivan mahtavasti käsitellä Nelliä niin että hänelle ei jää kammoa mm. mittauksista. Mukava oli kyllä huomata, että pienessä pakotustilanteessakaan Nelli ei ollut yhtään agressiivinen. Arvosteluna EH ja koko rakennearvostelu täällä

Vaikka Nelli ei pärjännyt KAER-kokeessa kummemmin (17 pistettä ja NUO0), niin hyvää kokemusta, neuvoa ja kannustusta saimme. Junkkarissa oli mukana pentuesta myös Bayley (Cora) ja Bandida (Naava). Iloitsimme valtavasti Bandidan menestyksestä. Naava on siis pentu joka jäi Iida-kasvattajalle. Naava sai KAER-kokeessa huimat 89 pistettä ja matka jatkui finaaliin maanantaina. Kävimme myös lauantai-iltana porukalla Anne Kontolan tykönä vierailulla, joten meillä oli ihan tosi kiva viikonloppu Lapualla. Oli kiva nähdä kaikkia!

Oikealla Naava NUO1 ja huimat 89 pistettä.
Tuomarina norjalainen Torfin Stenerssen. Kuvat: Iida Lemberg

Nellin emä Nomi edessä Vadimin kanssa ja Naava & Iida taustalla.

Suomussalmen reissu

Olimme jälleen lintujahdissa viikon Suomussalmella Kiantajärven maisemissa. Lintuja ei paljoa näkynyt ja koulutusasioissa vahvistuu se että vielä on saatava Nellille malttia lisää. Siispä keskityimme etsiskelemään lintuja ja Tuomas metsästi välillä myös yksin.

Metsästyshommia on tehty syys-lokakuussa paljon täällä Sulkavalla. Käymme useita kertoja viikossa ja tapahtumia on. Nelli löytää kyllä lintuja, vaikka törmäyksiäkin silloin tällöin tulee. Kyllä se varmasti tuntuu mukavalta sitten kun saa oikean ensimmäisen kokonaisen riistatyön! Toisaalta, eipä se haittaa vaikka saalista ei tule – tuntuu varmasti mukavalta sit jos/kun joskus onnistuu.

Koulutusasioissa olemme ajatelleet että perustottelevaisuuden vahvistamisen lisäksi tarvitaan nyt malttiharjoituksia.

Hienot maisemat mökkimme rannalla! Oli hiljaista.

Monenlaista treeniä ja Junkkariin valmistautumista

On 21 syyskuun, 202021 syyskuun, 2020 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutus, metsästysJätä kommentti

Heinä-syyskuu on mennyt harjoitellessa monipuolisesti. Vesityön harjoittelussa sen virheen että harjoittelimme liikaa. Kävimme uusimassa vesityökokeen elokuun alussa – tuloksena 9 pist. Halusin saada vesityön osuuden valmiiksi Junkkaria ajatellen.

Harjoittelu Mikkelin seisojakoirakerhon kanssa on ollut mukavaa. Kokeneilta saa niin paljon vinkkejä, tukea ja kannustusta oman koiran kanssa. On myös hienoa nähdä kun koira ja isäntä/emäntä ovat parivaljakko. Kieltämättä kyllä tämä seisojan koulutus on aika monimuotoista ja haastavaa, mutta siksipä juuri kivaa.

Junkkariin tosiaan valmistaudutaan. Eilen olimme harjoittelemassa Kaunisahossa – Kuopion lähellä, Maaningassa. Siellä vietimme päivän etsien fasuja. Päivän saldo: peräänmeno pitäisi Nelliltä saada vielä pois – samoin ohjaajan olisi oltava paremmin hereillä tilanteissa.

Nelli on päässyt tänä syksynä kyyhkymetsälle ja jonkun verran on ollut tilanteita kanalintujen kanssa. Harmittavan usein niin että Nelli ehtii kuumentua oikein urakalla. Omalta kohdalta olen koettanut oppia lukemaan koiraa paremmin – ei näitä kai opi kuin kokemuksen kautta. Liian usein aiemmin odotin että mitähän Nelli tekee seuraavaksi – sen sijaan että itse ennakoin.

Harrastuksia Nellin kanssa

On 30 kesäkuun, 202030 kesäkuun, 2020 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutusJätä kommentti

Edellisessä postauksessa lainasin vapaamuotoisesti erästä münstereiden fb-ryhmässä käytyä keskustelua soveltuuko münsteri agilityyn. Sulkavan kennelkerho pitää agilitytreenejä kerran viikossa ja me olemme nyt käyneet 3 krt. Aiomme jatkaa viimevuotiseen tapaan myös arkitokoa.

Ja siitä aglititystä… vaikka epäilin itsekin että viekö kaikenmaailman hajut mielenkiinnon pois hommasta, niin radallahan ei ole niitä riistatuoksuja. Oma käsitykseni on muuttunut ja en näe kyllä mitään estettä miksei münsterin kanssa voisi agilityäkin harrastaa. Nelli ainakin on niin nopea ja rohkeasti menee mistä vaan, kunhan tajuaa mitä häneltä odotetaan. Mitään kilpailutavoitetta meillä ei ole, kunhan yhdessä touhuillaan.

Nyt kun kaikki on uutta niin tarvitaan paljon toistoja. Se on meille uutta – en Nellin kanssa yleensä peräkkäin tee kuin 2-3 toistoa jos opetellaan jotain. Tänään treenattiin myrskyssä ja vesisateessa lähestulkoon yksityisopetuksessa – siispä aikaa harjoitteluun oli hyvin.

Eilen käytiin toista kertaa vesityöharkoissa Mikkelissä. Liityimme alkuvuodesta Mikkelin seisojakoirakerhoon ja nyt koronakevään jälkeen on toimintakin alkanut rullaamaan. Vaikka ajomatkaa harkkapaikalle tulee n. 100 km, niin kyllä kannattaa ajaa. Saa aina niin paljon hyviä vinkkejä kokeneimmilta ja näkee muiden toimimista myös. Täällä Sulkavalla kun ei oikein ole ”vertaistukea” seisojan koulutuksessa.

Niin eilen kuin tänään, sain neuvoja siitä että Nelliä pitää innostaa enemmän. Ehkä olen liikaa pyrkinyt siihen, että Nelli pysyisi aina mahdollisimman rauhallisena ja en käytä ylisanoja niin kehumisessa kuin torumisessakaan. Samoin leikit saisivatkin olla rajumpia, jotka sytyttävät koiraa. Rauhallisuus siis ei ole pelkästään hyve. Tuomas on enemmän tehnyt niitä rajumpia leikkejä.

Ja vaikka olen pitänyt Nelliä suhteellisen tottelevaisena, niin ei se vielä ole jos on jotain selvästi kiinnostampaa. Kuten vaikka silloin kun tekee mieli livahtaa naapuriin Rulla-koiraa moikkaamaan. Kotiläksyksi ennen vesityökoetta jäi harjoitella perustottelevaisuutta. Pitäisi muistaa kunnolla kehua kun ”normijutut” onnistuvat. Ei sitä voi kun ihailla, kun joidenkin koirat tottelevat suunnilleen sormenpäätä liikuttamalla. Tosin meinaa aina unohtua että ei kannata vertailla – kaikilla on ne omat haasteensa. Ja pitäähän sitä elämässä olla haasteita – sit kun onnistuu, niin se on niin mukavaa!

Noudot vedestä Nelliltä onnistuu suht hyvin ja aiomme osallistua vesityökokeeseen tänä kesänä. Vielä on auki uskalletaanko lähteä Junkkariin, kun haku- ja riistatyö on mitä on. Siis ei olla pystytty harjoittelemaan. Saimme nyt harkkalintuja ja niiden kanssa on paljon mielekkäämpi harjoitella. Mutta kaikki ne peltojutut…katotaan miten tässä nyt päästään harjoittelemaan.

Nyt kesäkuussa on ollut hellepäiviä monta viikkoa peräkkäin ja päivät on menneet lähinnä makoillessa. Mutta olemme illalla sit käyneet aina pidemmillä lenkeillä pääosin metsissä. Kädet vapaaksi jättävä talutussysteemi on kyllä viime kuukausien paras ostos. Pyörälenkkejä meidän piti aloitella myös, mutta helle uuvuttaa niin koiran kuin ihmiset.