Nelli täytti 2 vuotta tammikuussa ja voi vähän summata miten on mennyt (noin niinkun omasta mielestä…) Olen kyllä kuullut, että münsteri on haastava koulutettava varsinkin jos on ensimmäinen seisoja. Yksilöllisiä eroja on tietysti ja vaikka muuten tottelevaisuuden olemmekin saaneet aika hyvälle mallille, niin riistatilantet kuumottaa niin että ei meinaa mennä perille käskyt. Toisaalta Nelli on niin miellyttävä koira muuten, että ei kyllä kaduta rotuvalinta.

Meillä on siitä ihana tilanne, että yrittäjänä voin tehdä töitä kotona jolloin koiran ei tarvitse olla yksin pitkiä aikoja ja molemmista on mukavaa tehdä metsälenkki päivällä. Erittäin yleinen näky on että Nelli napottaa työpöytäni vieressä milloin mikäkin lelu suussa ja odottaa palkkaa kun hän toi näin hienon esineen juuri minulle.

Treeniä

Tuskinpa mistään olisi tullut mitään ilman Mikkelin seisojakoirayhdistyksen harjoituksia ja tapahtumia. Nellillä sujuu luontaiset jutut (haku, seisonta & avanssi), mutta peräänmeno on ongelmana. Tottelemattomuutta ja kokemattomuuttahan ne tietty on. Toisaalta, monet sanoo että münsteriltä voi odottaa jotain kolmantena tai neljäntenä syksynä. Joten toivoa on… Kaikkiaan me touhuamme monenlaista muutakin ja esim sellaisten ”turhien temppujen” opettaminen on helppoa Nellille.

Apua malttiin on haettu mm. käymällä Karstulassa Erä-Ässillä Paula Torron luona. Joku voisi pitää hulluna että ajetaan 5 tuntia suuntaansa ja perillä jutustellaan sekä harjoitellaan linnuilla n. 45 min. Paulan – tai vastaavan kouluttajan – luona olisi voinut käydä jo paljon aiemmin. Ammattilaiset on aina ammattilaisia!

Pari kertaa olemme käyneet myös Maaningalla, jossa on Kaunisaho Hunting. Reilu viikko sitten kävimme viimeksi Mirja-ystäväni ja Ruska pohjanpystykorvan kanssa viettämässä mukavan lauantain.

Koronan kourissa näyttelytkin peruttiin

Kaerkokeet saavat odottaa vielä rutinoitumistamme. Junkkari on siis ainoa koe, jossa olemme olleet. Seuran kinkkukisa tosin oli vähän niinkuin koe…mukava harjoittelupäivä – varsinkin itselleni.

Tuomas on metsästellyt paljon muutakin kuin lintuja, joten joka kerta Nelli ei ole päässyt mehtuureissulle mukaan. Tuomas ei puutu fasaanilla kouluttamiseen ja Nellin&Tumpin reissut tapahtuu aina oikeissa oloissa. Koulutushommat ovat pääosin minun vastuulla. Ehkä tässä itsekin joutuu metsästäjätutkinnon suorittamaan ja aseen hankkimaan, jotta myös itse pääsen viemään pidemmälle reissuja metsissä. Ensi syksyn Suomussalmen reissulta voi jo odottaa paljon enemmän kuin kahdelta aiemmalta. Nelli on kehittynyt ja aikuistunut paljon. Samoin tottelevaisuudessa on menty eteenpäin.

Näyttelyt ovat koronan vuoksi peruuntuneet, joten sillä rintamalla ei paljoa tapahtunut. Terveystutkimuksissa kävimme myös 1,5 vuotiaana ja sen suhteen kaikki on oikein hyvin.

Harmittavasti münsteripäivätkin perutiin koronan vuoksi. Ehkä vielä joskus päästään.

Kohti uusia seikkailuja vuonna 2021

Kaikkiaan jos summaa, niin Nelli on ollut aivan mahtava koira meille. Tuomas on saanut sitkeän metsästyskoiran. Metsälle se on aina innokas ja jatkossa metsästyshommat laajentunee linnuista muuhunkin pienriistaan. Yksi ”pomppurusakko” Nellillä jo onkin. Itse olen saanut taas mukavan lenkki- ja retkeilykaverin. Nelli on miellyttävä ja avoin, temperamenttinen, ihmisrakas, hauska jne.. Tämä menee nyt yltiökehumiseksi, mutta Nelliä on niin kiva silitelläkin, kun turkki on silkkinen ja hyväntuoksuinen.

Sulkavalle avattiin tänä talvena koirapuisto. Vaikka olen pitänyt Nelliä rohkeana, niin varautuneisuutta ja vähän arkuuttakin on ollut havaittavissa. Niin Nellille, kuin monelle muullekin sulkavalaiskoiralle puisto on ollut mahtava paikka tutustua muihin koiriin.

Ensi viikonloppuna on todennäköisesti viimeinen fasu-treenipäivä tältä talvelta Mikkelissä.