Avainsana: Huugo

On taas kevät!

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, Münsterinseisoja, metsästysJätä kommentti

Kovin eriskummallinen talvi takana. Lähes koko talven on pystynyt kävelemään metsissä kun lunta on niin vähän. Suuremman erikoisuuden kevääseen toi Covid-19 = koronavirus. Kaikki kevään tapahtumat ja ihmisten kokoontumiset on peruttu. Münstereiden Talvipäivät sattui vielä aikaan, jolloin pandemia oli alkamassa. Itse päiviä ei peruttu, mutta itse jätin Talvipäivät väliin, koska Nelliä en olisi voinut ottaa mukaan juoksujen vuoksi. Kun Katriina Tiiran luento ”Koiran kognitio – mitä koira ymmärtää ja käsittää?” – peruttiin myös niin pitkän pähkäilyn päätteeksi tulin tulokseen että en jaksa lähteä Pohjanmaalle ajamaan yksin. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt, jotta olisin nähnyt Niemiapajan Huugon noutokilpailusuorituksen. Huge nääs pokkasi voittopokaalin.

Talvella ei metsästysjuttuja pahemmin ole tehty. Nouto- ja etsimisharjoituksia sekä pienimuotoisia jälkitehtäviä. Tumpin kanssa on metsissä liikuttu, mm katsastellen majavanpesiä jne. Majavapassiin ei Nellikkä pääse mukaan.

Tottelevaisuudessa on jännä, miten on aina eri aikoja miten huvittaa totella. Ihan vähän on pitänyt nyt ottaa ”kovempaa otetta” eikä pelkästään palkitsemalla ja innostuneesti käskyjä antamalla saa Nelliä uskomaan tilanteessa kuin tilanteessa. Eli ihan selvästi hän kokeilee, josko se riittäisi että vähän ”sinnepäin” tottelee.

Pienimünstereiden Facebook ryhmässä oli tässä taannoin mielenkiintoinen keskustelu siitä, soveltuisiko münsteri agilityyn, kun pariskunnan toinen puolisko haluaa metsästyskoiran ja toinen harrastuskoiran. Keskustelussa tuli paljon mielipiteitä ja itse tunnistin siitä kyllä sen että nenä vie näitä koiria. Toisaalta siitä ei voi moittiakaan, koska on oleellinen osa metsästyskoiraa. Meillä ainakin Nelli tekee kyllä ja oppii nopeasti, mutta jos ei ole kovin mieluista hommaa jonkun tempun tekeminen niin ei hän montaa kertaa viitsi. Riippuu tietysti vähän palkkiosta 😀

Samaisessa keskustelussa mainittiin että münsteri on vähän hyvä kaikessa, mutta ei aivan huippu missään. Tiedä häntä – aika näyttää onko metsästyskoirana huippu….Mutta sen tiedän että yhdessä asiassa on 1: iloinen ja miellyttävä perhekoira.

Tuomas kyttää majavaa – me käppäillään metsissä ja odotellaan autossa. Kyllä on Nellin vaikeaa olla kun isännän haju tuoksuu kaukana – eikä pääse mukaan.

Toukolan kesäjuhlat

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): MünsterinseisojaJätä kommentti

Mukava muisto kesältä on kun samalla reissulla kun kävimme Anteron ja Huugon luona, piipahdimme Toukolan kylän kesäjuhlissa. Siellä oli ohjelmaa koko perheelle ja tunnelma mukavan leppoisa. Yhtenä ohjelmanumerona oli leikkimielinen kisa, jossa Huugon onnistumista voi veikata etukäteen. Tehtäviä oli 10 ja niistä maksimissaan 10 pistettä kustakin. Yleisö sai veikata lopputulosta ja oikea vastaus taisi olla 99/100. Palkintona oli Anteron täyttämä kuha.

Ensimmäisiä harjoitteluja oikealla riistalla

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): metsästys3 kommenttia

Meidän metsästyskoiran ”koulutus” on toistaiseksi ollut ihan vain tottelevaisuuden opettamisessa, pillin käytössä sekä siinä että pyrimme liikkumaan paljon erilaisissa maastoissa. Peruskomennot alkavat olla jollain lailla hallussa – vaikkakin tässä viime viikon aikaan on ”tänne” -komento kärsinyt inflaation. Olen aloittanut taas ihan alusta sen, eli kytkettynä ja pienistä matkoista. Viereen-käsky on onnistunut tähän saakka aina, joten hyvä että on joku komento jolla tälläkin hetkellä saadaan aina koira luokse. Perheestämme metsästää ainoastaan koiran toinen omistaja Tuomas, joten olen välillä miettinyt että kuinkahan saamme koulutettua Nelliä oikein.

Aiemmin olen kirjoittanut vierailustamme Anteron luona Varkaudessa. Antero on ”münsterimies” henkeen ja vereen ja hänellä on tällä hetkellä 6-vuotias FIN MVA Niemiapajan Huugo. Emme ole Nellin aikana vielä käyneet aiemmin Varkaudessa vierailulla, mutta tänään vietimme päivän tutustuen ja tehden pieniä harjoituksia.

Oli mukava kuulla että Antero luonnehti Nelliä ”tervepäiseksi” ja mukavaluonteiseksi, jolla on edellytyksiä lintukoiraksi. Hän kiinnitti myös huomiota siihen, että Nelli katsoo silmiin kun hänelle puhutaan. Nelli on tosiaan aika rauhallinen, mutta kuitenkin rohkea ja ennenkaikkea avoin. Pikkuisen meidän piti toppuutella että kokoeronsa vuoksi Hugen ja Nellin leikit eivät menneet liian rajuiksi. Toki Huugoa kiinnosti kun taloon tuli hemaiseva ”prinsessa”.

Antero kasvattaa fasaaneita ja Nelli pääsi haistelemaan ja tutkailemaan niitä ennenkuin teimme mitään kummempaa.

Minulle oli yllätys, että ei Nelli ” mennyt sekaisin” linnuista vaan katseli kiinnostuneena.

Ensihaistelujen ja kukkopojalla haun harjoittelun jälkeen Huugo näytti mallia, kuinka nouto tehdään ampumisen jälkeen. Antero on rakennellut sopivia välineitä mm. sen harjoitteluun. Vaikka Nelli näki miten homma olisi pitänyt tehdä, niin noutamaan hän ei lähtenyt – ei siis tajunnut alussa mitä piti tehdä. No… ehkä joku päivä. Harjoittelua vaan.

Maastossa harjoittelimme ihan oikeaa hakua. Huugo seisoi maastosta fasaanin ja pillistä tuli takaisin omistajan luo. Nelli katsoi tarkkaavasti mitä Huugo teki ja sitten tuli hänen vuoro. Omaksi ihmeekseni Nelli kovasti haki lintua ja löysikin. Yllätyksekseni siksi, että koko päivän Nelli oli viipottanut meidän jaloissa.

Eipä Huugoakaan tainnut harmittaa, kun tuo aloittelija tuli ja jäätiin ilman saalista 🙂

Teimme myös aloittelijalle sopivan vesinoutoharjoituksen ja siinäkin Nelli oli pehmeäsuinen kun toi pienen matkan päästä kukkopojan meille. Pienistä, lyhyistä harjoituksista siis lähdetään ja saimme mukaankin yhden linnun jolla harjoitellaan vielä huomenna.

Videon laatu onkin näköjään taas ”taattua Taina-laatua”, mutta jääpähän meille muisto vaikka ei tästä oikein mitään näekään.

Ja tässäkin kyllä paljastan tietämättömyyteni, että kutsutaanko fasaania riistaksi? Kun näillä leveyksillä ei fasaania taida luonnossa kasvaa. Mutta joka tapauksessa siis ensimmäiset kosketukset ylipäätään mihinkään oli Nellillä (.. ja minulla) 😀

Illemmalla olimme katsomassa kun paikallisten metsästysseurojen järjestämissä koko kylän iltamissa oli Huugon ja Anteron leikkimielinen kisa yleisölle. Yleisö sai arvata paljonko 100 maksimipisteestä Huugo suorittaa 10:ssä erilaisessa tehtävässä. Kuvasin tehtävät ja teen niistä sit oman postauksen.