Olemme Nellin kanssa treenanneet paljon eri porukoissa; Mikkelin Seisojakoirakerhossa ympäri vuoden ja käyneet eri kouluttajien tiloilla. Useimmiten hommassa on sakannut se, että riistavietti on niin mahdoton että normaali tottelevaisuus jää tappiolle.

Olen usealta kuullut, että pitää vaan malttaa ja uskoa ja JAKSAA… Tänä syksynä vihdoin pääsin todistamaan että näin se on. Ei kaikki työ sittenkään ole mennyt hukkaan. Kun Nellillä napsahti päässä että näin niitä lintuja saadaan, niin hänestä kuoriutui ihan täysverinen lintukoira.

Nelli on aina löytänyt lintuja hyvin ja haku ym. on ollut hyvää. Mutta homma on sakannut aina siihen peräänmenoon… Jos nyt saisi aloittaa alusta koirankoulutuksen, niin peräänmenoa kävisin hillitsemään ihan pennusta leikin avulla.

Tämä syksy oli itsellenikin erilainen, kun nyt kuljen itsekin haulikon kanssa. Eipä sitä olisi uskonut, miten yksi seisoja tuo perheeseemme kaksi uutta metsästäjää, kun myös mieheni suoritti metsästäjätutkinnon.

En itse vielä riistalaukauksia pohjoisessa ampunut, koska kuljin poikani kanssa ja mieluusti suon vastuun hänelle. Täytyypä tunnustaa, että tuskin olisi saalista saatu jos olisi ollut minun homma. Kyllä valmiina pitää olla ja refleksit kohdillaan. Vaikka olen ampunut radalla kesän, niin oikeat tilanteet vaativat vielä opettelua.

Lähdemme ensi viikolla vielä Suomussalmelle neljäksi päiväksi metsästelemään. Noin muuten syksyyn on kuulunut erilaisia aktiviteeteja agilitystä tokoon. Kävimme Sulkavan Kennelkerhon kanssa esittelemässä erilaisia koiraharrastuksia Rantasalmen partiolaisille. Mm. hakuruutu on Nellin bravuuri – kyllä lapsilla oli ihmettelemistä kun ruutuun piilotetut hanskat löytyivät koiriemme toimesta. Nellin kanssa on tosi helppo mennä eri paikkoihin ja siinä on meillekin harjoittelua että ollaan erilaisissa paikoissa.