Ensimmäinen kuukausi kotona meni tutustuessa kotiympyröihin, lähimetsiin jne. Kävi meillä leikkimässä kooikerhondje-Jimmy ja meno oli aikamoista. Terhakkana pentuna Nelli nautti rohkeasti ärinämurina juoksuleikeistä.

Ihan pieniä jälkiharjoituksia huvikseen on tehty, ne ovat olleet ehkä liian helppoja, mutta kunhan kokeiltiin fasaanituoksulla ja kaninkarvadami odotti jäljen päässä. Nelli osaa jo ”istu”, ”irti” ja ”tänne” -komennot. Paitsi silloin kerran kun metsälenkillä löytyi puoliksi syöty jäniksenkäpälä… Aarre suussa Nelli laukkasi emännältä karkuun niin, että paras vaihtoehto minulle oli piiloutua 10 minuutiksi. Kun sitten vihelsin, niin johan jäi käpälä suusta ja Nelli laukkasi innoissaan luokseni. Tosin mitään hätääntymisen merkkejä en pennussa huomannut vaikka jäi yksin. Tuon episodin jälkeen Nelli pitää paljon pienempää etäisyyttä vapaana ollessaan metsässä.

Kovin paljoa irrallaan ei oikein viitsi pitää, kun Nelliä kiinnostaa ottaa suuhunsa kaikkea mahdollista. Jos ollaan vähänkin vieraammilla alueilla, niin silloin aika menee muussa tutkimisessa, kuin ”syötävän” etsimisessä.

Nelli ruokailee edelleen 4 kertaa päivässä. Saimme kasvattajalta täydellisen pentukansion, joka helpotti paljon alkua. Pyrimme ottamaan Nellin mukaan kaikkiin paikkoihin, jotta tottuu erilaisiin ympyröihin. Autoon hän hyppääkin innoistaan ja tulee helposti toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.