Meidän metsästyskoiran ”koulutus” on toistaiseksi ollut ihan vain tottelevaisuuden opettamisessa, pillin käytössä sekä siinä että pyrimme liikkumaan paljon erilaisissa maastoissa. Peruskomennot alkavat olla jollain lailla hallussa – vaikkakin tässä viime viikon aikaan on ”tänne” -komento kärsinyt inflaation. Olen aloittanut taas ihan alusta sen, eli kytkettynä ja pienistä matkoista. Viereen-käsky on onnistunut tähän saakka aina, joten hyvä että on joku komento jolla tälläkin hetkellä saadaan aina koira luokse. Perheestämme metsästää ainoastaan koiran toinen omistaja Tuomas, joten olen välillä miettinyt että kuinkahan saamme koulutettua Nelliä oikein.

Aiemmin olen kirjoittanut vierailustamme Anteron luona Varkaudessa. Antero on ”münsterimies” henkeen ja vereen ja hänellä on tällä hetkellä 6-vuotias FIN MVA Niemiapajan Huugo. Emme ole Nellin aikana vielä käyneet aiemmin Varkaudessa vierailulla, mutta tänään vietimme päivän tutustuen ja tehden pieniä harjoituksia.

Oli mukava kuulla että Antero luonnehti Nelliä ”tervepäiseksi” ja mukavaluonteiseksi, jolla on edellytyksiä lintukoiraksi. Hän kiinnitti myös huomiota siihen, että Nelli katsoo silmiin kun hänelle puhutaan. Nelli on tosiaan aika rauhallinen, mutta kuitenkin rohkea ja ennenkaikkea avoin. Pikkuisen meidän piti toppuutella että kokoeronsa vuoksi Hugen ja Nellin leikit eivät menneet liian rajuiksi. Toki Huugoa kiinnosti kun taloon tuli hemaiseva ”prinsessa”.

Antero kasvattaa fasaaneita ja Nelli pääsi haistelemaan ja tutkailemaan niitä ennenkuin teimme mitään kummempaa.

Ensihaistelujen ja kukkopojalla haun harjoittelun jälkeen Huugo näytti mallia, kuinka nouto tehdään ampumisen jälkeen. Antero on rakennellut sopivia välineitä mm. sen harjoitteluun. Vaikka Nelli näki miten homma olisi pitänyt tehdä, niin noutamaan hän ei lähtenyt – ei siis tajunnut alussa mitä piti tehdä. No… ehkä joku päivä. Harjoittelua vaan.

Maastossa harjoittelimme ihan oikeaa hakua. Huugo seisoi maastosta fasaanin ja pillistä tuli takaisin omistajan luo. Nelli katsoi tarkkaavasti mitä Huugo teki ja sitten tuli hänen vuoro. Omaksi ihmeekseni Nelli kovasti haki lintua ja löysikin. Yllätyksekseni siksi, että koko päivän Nelli oli viipottanut meidän jaloissa.

Teimme myös aloittelijalle sopivan vesinoutoharjoituksen ja siinäkin Nelli oli pehmeäsuinen kun toi pienen matkan päästä kukkopojan meille. Pienistä, lyhyistä harjoituksista siis lähdetään ja saimme mukaankin yhden linnun jolla harjoitellaan vielä huomenna.

Videon laatu onkin näköjään taas ”taattua Taina-laatua”, mutta jääpähän meille muisto vaikka ei tästä oikein mitään näekään.

Ja tässäkin kyllä paljastan tietämättömyyteni, että kutsutaanko fasaania riistaksi? Kun näillä leveyksillä ei fasaania taida luonnossa kasvaa. Mutta joka tapauksessa siis ensimmäiset kosketukset ylipäätään mihinkään oli Nellillä (.. ja minulla) 😀

Illemmalla olimme katsomassa kun paikallisten metsästysseurojen järjestämissä koko kylän iltamissa oli Huugon ja Anteron leikkimielinen kisa yleisölle. Yleisö sai arvata paljonko 100 maksimipisteestä Huugo suorittaa 10:ssä erilaisessa tehtävässä. Kuvasin tehtävät ja teen niistä sit oman postauksen.