Syksyn mittaan on tullut tehtyä kaikenlaista kivaa. Münsterin kanssa on pakko harrastaa liikuntaa aika lailla ja silloin paremmin välttyy kaikelta ”herjuudelta” sisällä. Olemme jatkaneet marraskuun alkuun asti viikottaista arkitokoa ja siinä vähän harjoiteltu myös rallitokoa. Se tosin ei tunnu mielekkäältä Nellin kanssa, hän kyllä tekee juttuja – mutta ei selvästikään erityisemmin nauti siitä. Noin muuten tottelevaisuuden kanssa riittää haastetta, jos ei ole häiriötekijöitä niin menee ihan ok, mutta heti jos on innokkuutta tehdä muuta mielenkiintoisempaa niin ihan perusjututkaan ei onnistu. Nelli siis oppii hyvin, mutta on erittäin itsepäinen.

Näyttelyt Kouvolassa 20.10.

Vekaranjärven varuskunta-alueella järjestetyssä näyttelyssä kävimme lokakuussa ja se meni ihan hyvin (ERI). Sisätiloissa järjestetty näyttely toki oli omanlainen kokemus. Seuraavan kerran varmaan mennään sit keväällä tai kesällä. Alla arvostelu. Säkä Nellillä on jo 53 cm – toivottavasti ei siitä enää kasva.

”Erittäin narttumainen kokonaisuus. Oikealinjainen pää. Pää on tällä hetkellä valmiimpi kuin loppu koira. Toivoisin selkeämmän etukulmaukset, sopivat takana. Keskivahva luusto, vielä hieman matala rintakehä, mutta hyvä rungon vahvuus. Oikealaatuinen karvan laatu, riittävä pituus. Hyvä luonne. Liikkuu hyvin”
-Tuomari Jokisilta Hannele

Metsästysjuttuja jatkeltiin

Tuomas on ottanut Nelliä aina välillä mukaan metsälle – ei joka kerta… ja siitäkös Nelli saa hepulin – uikuttaa ikkunassa. Noin muutoinkin münstereiden rotukuvauksessakin kerrottu ”monipuolinen ääntely” toteutuu Nellin kohdalla. Vielä ei Nelliltä olla ammuttu yhtään lintua, mutta ammutun linnun löytämisessä Nelli ei erehtynyt.

• 

• 

Lapuan reissu marraskuun alussa.

Marraskuun kohokohta oli koulutusreissu Lapualle. Kuten aiemminkin olen kirjoitellut, niin meillä ei kanakoiran koulutuksesta ole kokemusta. Nellin kasvattajien, Iidan ja Vadimin (+ koirat Nomi & Naava), kanssa meille järjestyi mahdollisuus päästä Anne Kontolan oppiin Lapualle. Lapualle olikin satanut lunta edellisenä yönä ja peltomaisemat olivat savolaispeltoihin verrattuna hieman eri näköiset. Nellin emä Nomi (Peltolakian Eleanor) on Annen kasvatti.

Mehän ei Nellin kanssa olla harjoiteltu peltohakua oikeastaan yhtään – Tuomas ei ole erityisen kiinnostunut peltoharjoittelusta, vaan keskittyy metsäkanalintuihin. Siispä olikin aika kiva kuulla, että kunhan koulutus tapahtuu samoilla säännöillä, niin aivan hyvin minä voin harjoituttaa Nelliä pelloilla KAER-kokeita silmälläpitäen. Minua periaatteessa nuo kokeet kiinnostavat, joten taidamme ottaa tähtäimeen Junkkarin 2020.

Saimme niin hyviä oppeja ja porukalla kouluttaminen oli antoisaa. Itseäni ällistytti kuinka pienillä eleillä Nelliä pystyi ohjaamaan tekemään haluttuja asioita. Varmaan monilla on omat tavat kouluttaa, mutta minuun teki vaikutuksen se, että pyritään siihen että koiraa ohjataan itse päättelemään mitä pitää tehdä eikä ohjaaja puutu koko ajan. Varmaan nää on ihan perusjuttuja, mutta minulle uusia 🙂

Intoa kouluttamiseen siis on edelleen ja tässä talven mittaan täytyy kyllä etsiä tahoja, joissa voidaan harjoitella vähän lähempänäkin. Pohjanmaalle kun oli Sulkavalta aika pitkä matka. Ja aika epätodennäköistä se on saada hyvä kaveri metsälle, jos ei kunnolla kouluta.

---