Kategoria: koulutus

Vuosi 2023-kevät 2024

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutus, MünsterinseisojaJätä kommentti

Koska olemme aika aktiivisia INSTAGRAMISSA, ei tätä blogia tule päiviteltyä. Haluan kuitenkin tämän blogin vielä pitää pystyssä.

Tiivistetysti vuonna 2023 jatkoimme koulutusjuttuja Mikkelin Seisojakoirakerhossa ja muutaman kokeneen seisojamiehen ohjauksessa. Kävimme vuonna 2022 parissa KAER -kokeessakin ja Nelli näytti niissä nopeasti taitonsa. Hän löytää linnut, seisoo, antaa avanssin ja sit painaa perään :D. Tuloksena siis suljetaan kokeesta. Vesityöt tehdääne rikseen ja siitä meillä on 3 (9 pist.). Pientä hiottavaa siis siinäkin – linnut Nelli kyllä tuo, mutta kokeessa kaiken pitä olla täydellistä saadakseen täyden arvosanan 5.

Peräänmenossa otan syyn niskoilleni kokemattomana ohjaajana. Annoin liian paljon Nellin viiletellä ensimmäisen 1-1,5 vuoden aikana. En osannut olla tarpeeksi tarkka pienissä asioissa ja ehkä joissain etenin liian nopeasti.

Minullahan oli ajatuksena että teetän pennut Nellillä. Kävin kasvattajakurssin ja hain kennelnimeäkin – no… kennelnimi saa olla pöytälaatikossa, en tiedä tarvitaanko sitä koskaan, mutta onpahan suoritettuna.

Pienimünsterinseisojan jalostuksen tavoiteohjelmassa edellytetään palkintoa KAER-kokeesta tai vastaavasta ulkomaisesta kokeesta. On toki muitakin vaatimuksia, mutta meillä pentuehaaveet tyssää tuohon koetuloksen puuttumiseen. Voisihan pentueen toki teettää ilman että se täyttää rodun jalostusvaatimuksia. Tällöin pitäisi itse etsiä uros – mitä todennäköisemmin ulkomailta. Ulkomailta uros pitäisi varmaan etsia vaikka Nelli olisikin ”jalostuskelpoinen”. En kuitenkaan kokemattomana halua ottaa mitään riskejä jos jotain kuitenkin menisi pieleen. Rotumme jalostusneuvoja Riitta Heinonen on osannut minulle perustella hyvin asioita, kannustanut koetuloksen saamiseen ym.. arvostan hänen asiantuntemusta korkealle.

Nyt seisojaporukoissa pyörineenä näkee eri rotuja, olen tykästynyt kyllä muihinkin rotuihin. Erityisesti bretonit ovat mahtavia, kuten karkeakarvaiset saksanseisojat. Silti münsteri tuntuu omimmalta kokonsa ja luonteensa vuoksi.

Kylläpä aika rientää…

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): koulutus, MünsterinseisojaJätä kommentti

Jopas oli hurahtanut aikaa aiemmasta päivityksestä. Voisi luulla että ei sitä enää 3-vuotiaan elämässä uutta raportoitavaa tule. Mutta toisin on münsterillä. Tai ainakin Nellillä vasta nyt alkaa tulla sitä älliä päähän ja moni taitoa kehittyä. Suurin syy kylläkin ylimääräiseen häröilyyn istuu tässä kirjoittelemassa. Nyt maksetaan hintaa siitä, että ensimmäisenä vuonna annoin Nellin vähän turhan vapaasti olla esim. metsälenkeillä. Eli en aina tiennyt mitä hän touhua..

Olemme jatkaneet harjoittelua Mikkelin Seisojakoirakerhon porukoissa. Kun harjoittelee kokeneiden seisojakoiraihmisten kanssa, heillä on niitä kikkakolmosia ja tietoa mitä milloinkin kannattaa tehdä.

Nellin ehdoton vahvuus on haku ja suurin haaste on peräänmeno. Ja siinä välissä on sitten se seisonta, johon viimeaikoina on vielä harjoiteltu sitä että Nelli ei pura seisontaa omaan tahtiin. Metsälintua Nelli seisoo pitkään, mutta fasaani kun laskee niin lähelle, niin ei meinaa pää kestää.

Näin kun on ensimmäinen seisoja, niin olen kyllä tehnyt varmasti paljon juttuja ”väärin”. Pitää vaan hyväksyä, että tottakai se on niin. Ja jos joskus on toinen saman rodun koira, niin sen kanssa voi olla sitten taas ihan eri jutut. Toki jotkut perusasiat tulen tekemään toisin, jos vielä pentua joskus pääsee kouluttamaan. Tämän rodun koirat kun oppivat jo muutamasta toistosta niin hyvät kuin huonot asiat.. niin haastetta on riittänyt. Tälleen kun kirjoitan niin voi kuulostaa ihan kuin elo olisi yhtä taistelua. Ei suinkaan, Nelli on aivan älyttömän ihana koira edelleen.

Münsterikerhon talvipäivät Lapualla

”Kuin olisi kotiin tullut” oli tunne kun osallistuimme ensimmäistä kertaa talvipäiville Lapualla viime viikonloppuna. Paikalla oli parisenkymmentä koiraa ja tuplasti ihmisiä. Wanha Karhumäki on ihana paikka, vaikkakin hitsin kaukana täältä. Silti kannatti kyllä ajaa. Itsellä tulee lueskeltua näyttely- ja koetuloksia ja oli mukava nähdä noita luettuja koiria oikeasti livenä. Koska tämän rodun koiria ei paljoa Suomessa ole, on kaikki enemmän ja vähemmän tuttuja keskenään. Osallistuttiin Nellin kanssa ”leikkimieliseen” noutokilpailuunkin. Aivan mahtava viikonloppu.

Monenlaista treeniä ja Junkkariin valmistautumista

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutus, metsästysJätä kommentti

Heinä-syyskuu on mennyt harjoitellessa monipuolisesti. Vesityön harjoittelussa sen virheen että harjoittelimme liikaa. Kävimme uusimassa vesityökokeen elokuun alussa – tuloksena 9 pist. Halusin saada vesityön osuuden valmiiksi Junkkaria ajatellen.

Harjoittelu Mikkelin seisojakoirakerhon kanssa on ollut mukavaa. Kokeneilta saa niin paljon vinkkejä, tukea ja kannustusta oman koiran kanssa. On myös hienoa nähdä kun koira ja isäntä/emäntä ovat parivaljakko. Kieltämättä kyllä tämä seisojan koulutus on aika monimuotoista ja haastavaa, mutta siksipä juuri kivaa.

Junkkariin tosiaan valmistaudutaan. Eilen olimme harjoittelemassa Kaunisahossa – Kuopion lähellä, Maaningassa. Siellä vietimme päivän etsien fasuja. Päivän saldo: peräänmeno pitäisi Nelliltä saada vielä pois – samoin ohjaajan olisi oltava paremmin hereillä tilanteissa.

Nelli on päässyt tänä syksynä kyyhkymetsälle ja jonkun verran on ollut tilanteita kanalintujen kanssa. Harmittavan usein niin että Nelli ehtii kuumentua oikein urakalla. Omalta kohdalta olen koettanut oppia lukemaan koiraa paremmin – ei näitä kai opi kuin kokemuksen kautta. Liian usein aiemmin odotin että mitähän Nelli tekee seuraavaksi – sen sijaan että itse ennakoin.

Harrastuksia Nellin kanssa

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutusJätä kommentti

Edellisessä postauksessa lainasin vapaamuotoisesti erästä münstereiden fb-ryhmässä käytyä keskustelua soveltuuko münsteri agilityyn. Sulkavan kennelkerho pitää agilitytreenejä kerran viikossa ja me olemme nyt käyneet 3 krt. Aiomme jatkaa viimevuotiseen tapaan myös arkitokoa.

Ja siitä aglititystä… vaikka epäilin itsekin että viekö kaikenmaailman hajut mielenkiinnon pois hommasta, niin radallahan ei ole niitä riistatuoksuja. Oma käsitykseni on muuttunut ja en näe kyllä mitään estettä miksei münsterin kanssa voisi agilityäkin harrastaa. Nelli ainakin on niin nopea ja rohkeasti menee mistä vaan, kunhan tajuaa mitä häneltä odotetaan. Mitään kilpailutavoitetta meillä ei ole, kunhan yhdessä touhuillaan.

Nyt kun kaikki on uutta niin tarvitaan paljon toistoja. Se on meille uutta – en Nellin kanssa yleensä peräkkäin tee kuin 2-3 toistoa jos opetellaan jotain. Tänään treenattiin myrskyssä ja vesisateessa lähestulkoon yksityisopetuksessa – siispä aikaa harjoitteluun oli hyvin.

Eilen käytiin toista kertaa vesityöharkoissa Mikkelissä. Liityimme alkuvuodesta Mikkelin seisojakoirakerhoon ja nyt koronakevään jälkeen on toimintakin alkanut rullaamaan. Vaikka ajomatkaa harkkapaikalle tulee n. 100 km, niin kyllä kannattaa ajaa. Saa aina niin paljon hyviä vinkkejä kokeneimmilta ja näkee muiden toimimista myös. Täällä Sulkavalla kun ei oikein ole ”vertaistukea” seisojan koulutuksessa.

Niin eilen kuin tänään, sain neuvoja siitä että Nelliä pitää innostaa enemmän. Ehkä olen liikaa pyrkinyt siihen, että Nelli pysyisi aina mahdollisimman rauhallisena ja en käytä ylisanoja niin kehumisessa kuin torumisessakaan. Samoin leikit saisivatkin olla rajumpia, jotka sytyttävät koiraa. Rauhallisuus siis ei ole pelkästään hyve. Tuomas on enemmän tehnyt niitä rajumpia leikkejä.

Ja vaikka olen pitänyt Nelliä suhteellisen tottelevaisena, niin ei se vielä ole jos on jotain selvästi kiinnostampaa. Kuten vaikka silloin kun tekee mieli livahtaa naapuriin Rulla-koiraa moikkaamaan. Kotiläksyksi ennen vesityökoetta jäi harjoitella perustottelevaisuutta. Pitäisi muistaa kunnolla kehua kun ”normijutut” onnistuvat. Ei sitä voi kun ihailla, kun joidenkin koirat tottelevat suunnilleen sormenpäätä liikuttamalla. Tosin meinaa aina unohtua että ei kannata vertailla – kaikilla on ne omat haasteensa. Ja pitäähän sitä elämässä olla haasteita – sit kun onnistuu, niin se on niin mukavaa!

Noudot vedestä Nelliltä onnistuu suht hyvin ja aiomme osallistua vesityökokeeseen tänä kesänä. Vielä on auki uskalletaanko lähteä Junkkariin, kun haku- ja riistatyö on mitä on. Siis ei olla pystytty harjoittelemaan. Saimme nyt harkkalintuja ja niiden kanssa on paljon mielekkäämpi harjoitella. Mutta kaikki ne peltojutut…katotaan miten tässä nyt päästään harjoittelemaan.

Nyt kesäkuussa on ollut hellepäiviä monta viikkoa peräkkäin ja päivät on menneet lähinnä makoillessa. Mutta olemme illalla sit käyneet aina pidemmillä lenkeillä pääosin metsissä. Kädet vapaaksi jättävä talutussysteemi on kyllä viime kuukausien paras ostos. Pyörälenkkejä meidän piti aloitella myös, mutta helle uuvuttaa niin koiran kuin ihmiset.

  • Loma loppui
  • Vilkaharjulla käydään 2-3 kertaa viikossa.
  • Helteinen kesäkuu
  • Itse harjoituksista ei pysty kuvia ottamaan – kädet täynnä.
  • Ei huolen häivää..
  • Aamuisin mamman vieressä.

Marraskuun metkuja

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): koulutus, metsästys, NäyttelytJätä kommentti

Syksyn mittaan on tullut tehtyä kaikenlaista kivaa. Münsterin kanssa on pakko harrastaa liikuntaa aika lailla ja silloin paremmin välttyy kaikelta ”herjuudelta” sisällä. Olemme jatkaneet marraskuun alkuun asti viikottaista arkitokoa ja siinä vähän harjoiteltu myös rallitokoa. Se tosin ei tunnu mielekkäältä Nellin kanssa, hän kyllä tekee juttuja – mutta ei selvästikään erityisemmin nauti siitä. Noin muuten tottelevaisuuden kanssa riittää haastetta, jos ei ole häiriötekijöitä niin menee ihan ok, mutta heti jos on innokkuutta tehdä muuta mielenkiintoisempaa niin ihan perusjututkaan ei onnistu. Nelli siis oppii hyvin, mutta on erittäin itsepäinen.

Näyttelyt Kouvolassa 20.10.

Vekaranjärven varuskunta-alueella järjestetyssä näyttelyssä kävimme lokakuussa ja se meni ihan hyvin (ERI). Sisätiloissa järjestetty näyttely toki oli omanlainen kokemus. Seuraavan kerran varmaan mennään sit keväällä tai kesällä. Alla arvostelu. Säkä Nellillä on jo 53 cm – toivottavasti ei siitä enää kasva.

”Erittäin narttumainen kokonaisuus. Oikealinjainen pää. Pää on tällä hetkellä valmiimpi kuin loppu koira. Toivoisin selkeämmän etukulmaukset, sopivat takana. Keskivahva luusto, vielä hieman matala rintakehä, mutta hyvä rungon vahvuus. Oikealaatuinen karvan laatu, riittävä pituus. Hyvä luonne. Liikkuu hyvin”
-Tuomari Jokisilta Hannele

Metsästysjuttuja jatkeltiin

Tuomas on ottanut Nelliä aina välillä mukaan metsälle – ei joka kerta… ja siitäkös Nelli saa hepulin – uikuttaa ikkunassa. Noin muutoinkin münstereiden rotukuvauksessakin kerrottu ”monipuolinen ääntely” toteutuu Nellin kohdalla. Vielä ei Nelliltä olla ammuttu yhtään lintua, mutta ammutun linnun löytämisessä Nelli ei erehtynyt.

  • Sulkavaltakin saimme saalista.
  • Nelli sai ja söi mm. sydämen.

Lapuan reissu marraskuun alussa.

Marraskuun kohokohta oli koulutusreissu Lapualle. Kuten aiemminkin olen kirjoitellut, niin meillä ei kanakoiran koulutuksesta ole kokemusta. Nellin kasvattajien, Iidan ja Vadimin (+ koirat Nomi & Naava), kanssa meille järjestyi mahdollisuus päästä Anne Kontolan oppiin Lapualle. Lapualle olikin satanut lunta edellisenä yönä ja peltomaisemat olivat savolaispeltoihin verrattuna hieman eri näköiset. Nellin emä Nomi (Peltolakian Eleanor) on Annen kasvatti.

Mehän ei Nellin kanssa olla harjoiteltu peltohakua oikeastaan yhtään – Tuomas ei ole erityisen kiinnostunut peltoharjoittelusta, vaan keskittyy metsäkanalintuihin. Siispä olikin aika kiva kuulla, että kunhan koulutus tapahtuu samoilla säännöillä, niin aivan hyvin minä voin harjoituttaa Nelliä pelloilla KAER-kokeita silmälläpitäen. Minua periaatteessa nuo kokeet kiinnostavat, joten taidamme ottaa tähtäimeen Junkkarin 2020.

Saimme niin hyviä oppeja ja porukalla kouluttaminen oli antoisaa. Itseäni ällistytti kuinka pienillä eleillä Nelliä pystyi ohjaamaan tekemään haluttuja asioita. Varmaan monilla on omat tavat kouluttaa, mutta minuun teki vaikutuksen se, että pyritään siihen että koiraa ohjataan itse päättelemään mitä pitää tehdä eikä ohjaaja puutu koko ajan. Varmaan nää on ihan perusjuttuja, mutta minulle uusia 🙂

Intoa kouluttamiseen siis on edelleen ja tässä talven mittaan täytyy kyllä etsiä tahoja, joissa voidaan harjoitella vähän lähempänäkin. Pohjanmaalle kun oli Sulkavalta aika pitkä matka. Ja aika epätodennäköistä se on saada hyvä kaveri metsälle, jos ei kunnolla kouluta.

140 cm – lempiasennossa 🙂

Koulutusta, leikkejä, näyttely ja ensimmäiset Soudut

On Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): koulutus, metsästys, NäyttelytJätä kommentti

Sulkavallahan ajanlasku alkaa aina souduista, on kesän tapahtumat ennen soutuja, soutujen aikaan ja soutujen jälkeen. Ensimmäiset soudut meillä sujui edellisvuosien tapaan. Majoitamme aina yhden kirkkoveneporukan, tällä kertaa vieraillamme oli mukana pari koiraakin, Bostoninterrieri Leon kanssa Nelli veti aika rundit pihalla.

Anjalankosken pentunäyttely

Ensimmäinen näyttelymatkakin on nyt takana, tuloksena ROP, KP ja Ryhmässä sit ”hävittiin” Irlanninsetterille. No, kotona tuli palaute keskimmäiseltä lapselta: ”Eli kaikki se mihin olisit itse voinut vaikuttaa meni huonosti” 😀 No… oppireissu esittämisestä jälleen. Mutta ehkä sit seuraavissa jo onnistuu sekin puoli. Alla arvostelu:

Hyvät mittasuhteet ja sukupuolileima, riittävä luusto, hyvät pään mittasuhteet, saksipurenta, riittävä kaula, erinomainen ylälinja, riittävä rintakehä ja kulmaukset. Liike ja esiintyminen saisivat olla paremmat. Hyvä karvanlaatu ikäisekseen. Tuomarina Poletaeva Irina

Vielä leikin varjolla harjoitellaan

Allaolevassa näkyy kuinka keskittynyt Nelli on kun pihalla pitää aina välillä mm. västäräkkejä seisoa. En ole sen kummemmin kieltänyt kuin kannustanutkaan… Ei kai siitä västäräkkikoiraa kuitenkaan tule, vaikka noilla leikisti harjoittelee. Ennenkuin aloin kuvaamaan, oli Nelli jo varmaan vajaan minuutin hiiviskellyt, Jännittynyt tutina näkyy jos video on korkealaatuisempi.

Pikkuhiljaa leikeistä päästään oikeampiin harjoituksiin. Seuraavaksi opetellaan istuminen luovutuksessa. Nyt pitää vähän keskittyä siihen että noutoesine suussa ei lähdetä ”sooloilemaan”. Vedestä noutaminen on kehittynyt paljon, katsotaan tuleeko sitä videoitua. Pilliharjoituksia tehdään myös nyt joka metsälenkillä, siinä nimittäin alun hyvän tekemisen jälkeen tuli takapakkia. Istumaan mentiin parin sekunnin viiveellä ja luoksetulo jos huvitti. Nyt palataan lyhyempiin matkoihin, toistoihin ja onnistumisiin.