Iloinen 1-vuotias!

Kohta alkaa olla 1 vuosi yhteiseloa takana ja täytyy sanoa että Nelli on ylittänyt kaikki odotukset mitä münsteriltä voi toivoa. Toki metsästyshommat ovat vielä alkutekijöissä, mutta kummasti sitä rotukuvaus pystyy kertomaan millainen koira on kyseessä.

Tottelevaisuudessa mennään aika hyvällä mallilla, vielä ei luoksetulo ole ehdotonta – jos on jotain mielenkiintoisempaa niin se vie vielä voiton. Pysähtyminen käskystä ja pillistä onnistuu jo melko hyvin. Huvikseen on opetettu kaikenlaisia ”turhiakin” temppuja – Nelli on tosi nopea oppimaan niitä. Leikin varjolla juuri nuo pysähtymiset on ollut helppo opetella.

1-vuotiaana piipahdimme tietysti eläinlääkärinkin luona ja siellä ei sen kummempaa ollut. Nelli painoi vuoden alussa 17,5 kg – hän on siron oloinen vaikka lihaksiakin löytyy. Käymme joka päivä metsässä, jossa hän saa vapaasti juosta. Joka toinen päivä vähintään pitää tehdä sellainen pidempi lenkki, niin kaikilla on mukavampaa kotioloissa.

Pentuaikojen tavaroiden syöminen ym, on jäänyt pois ja toistaiseksi olemme selvinneet pienillä ”tuhoilla”. Muutamat kengät ja nappikuulokkeet oli herkkua.

Koska Nelli ei ole yhtään paukkuherkkä, niin en ehkä olisi älynnyt itse varoa Uudenvuoden juhlinnan ilotulituksia. Onneksi meidän pentueen WhatsApp -ryhmässä kuitenkin varoitettiin ilotulitteista ja osasimme olla varovaisia ulkoilun kanssa. Pahemmin Nelli ei reagoinut, ihmetteli kylläkin tulitteita. On ollut tosi mukava kuulla kuulumisia ja esim. nähdä 1-vuotiskuvat pentueen muista koirista. Kovin omannäköisiä kaikista on tullut. Edelleenkään en jaksa olla ihmettelemättä, että miksi münstereitä ei ole Suomessa enempää? Viime vuonnakin rekisteröitiin vain 21 pentua ja niistä jo 9 oli ”Nellin” pentueesta.

Maaliskuussa pidetään Münsteripäivät ja sinne olemme menossa Nellin kanssa. Saa nähdä millainen meininki siellä on, odotan innolla luentoja ja muiden münstereiden näkemistä.

Ensimmäinen syksy

Syyskuu on mahtavaa aikaa liikkua metsässä ja käymme päivittäin siellä. Joka toinen päivä on ”pakko” tehdä pidempi lenkki. Metsästäjänalku-Tuomas on samoillut myös metsissä ja usein Nelli on päässyt mukaan. Aivan selvästi Nellillä on taipumuksia metsästyskoiraksi (tietenkin :D), mutta vielä on intoa niin paljon että esim. seisomista on havaittavissa vain hetkittäin.

Lokakuun alussa teimme mahtavan reissun Kainuuseen. Olimme alkuviikosta Vuokatin Katinkullassa, jossa kiersimme Vuokatin vaaroja ja tapasimme taas paljon koiria. On tosi helppoa liikkua Nellin kanssa missä vaan, kun hän on niin avoin ja mukava. Vaikka yleensä Nelli on vapaana, niin luontopoluilla ei häntäkään vapaana voi pitää, koska on niin paljon muitakin liikkujia.

Vuokatista jatkoimme Tuomaksen perässä Suomussalmelle, joka on lintumetsästäjien paratiisi. Vietimme loppuviikon Kiantajärven rannalla upeissa metsästysmaisemissa. Olimme vähän isommalla porukalla liikkeellä ja retken kohokohta sattui kun lähdimme iltapuolella kolmestaan Tuomaksen ja Nellin kanssa vielä uudelleen jahtiin, muiden jäädessä saunanlämmitykseen. Odottelimme Nellin kanssa vähän kauempana, kun Tuomas ampui komean teerikukon puussa istuvasta parvesta. Voi sitä intoa, kun Nellikin pääsi riistalintua haistelemaan.

Vaikka emme erityisesti hakua ole opettaneet (muuta kuin ”hakuun” -komento) niin luonnostaan Nelli tekee siksakkia edeltä, kuitenkin koko ajan näköetäisyydellä. Siitä lienee hyvä jatkaa👌

Kävimme syyskuussa myös avoimissa ovissa Sulkavalla avatussa upeassa Koirahotelli Vartiossa. Tänne kannattaa tuoda koira, jos on itsellä lomamatkoja.

Meidän eka saalis!
Mahtavaa – syksy!
Koirahotelli Vartion avoimet ovet.
Tämä se on elämää

Esimakua syksystä

Elokuu on ollut vilkas kaikkine tapahtumineen. Nelli on päässyt jo mukaan kyyhkymetsälle sekä istuskeli kyydissä kun soutelimme sorsajahdissa. Tosi paljon olemme liikkuneet metsässä, koska loppukesä ja syksy vaan on niin mahtavaa luonnossaliikkumisen aikaa. En tiedä onko kanalintuja tavallista enemmän, mutta paljon me niitä näemme.

Ensimmäiset juoksut tulivat jo 7 kk:n ikäisenä. Selvästi tottelevaisuus ja tarkkaavaisuus väheni jo ennen juoksuja. Nyt kun ne ovat takana, huomaan että oma itsensä alkaa koiramme olla ja koulutuksissa tarvitsee ottaa vain jatkaa siitä mihin jäätiin pari viikkoa sitten. Tässä parin viime viikon aikana en ole viitsinyt turhaan odottaa mitään ihmeitä, koska korvat kuulevat erittäin valikoidusti komentoja.

Näin kokemattomana metsästyskoiran kouluttajana meinaa väkisin aina odottaa liikaa pennulta noissa noutojutuissa esim.. Tosi pienin askelin pitää edetä. Meillä on pentueen kesken WhatsApp – ryhmä jossa vaihdamme kuulumisia ja mm. kokeneempien videot koulutustilanteista ovat aivan mahtavaa seurattavaa. On myös tosi kiva nähdä millaisia muista pennuista on kasvamassa.

Saloilla ja soitimilla 110 vuotta -näyttely Kuopiossa

Olipa kerrassaan hyvin järjestetty näyttely Kuopion Rauhanlahdessa! Ja mikä mukavinta – saimme tavata muita münstereitä omistajineen. Pennuissa Nelli oli ainoa ja KP jäi tuomarin mukaan puuttumaan pystyynnousevan selkäkarvan vuoksi – tarvitaan aikaa :). Oma tavoite oli vain että saataisiin ehjä esittäminen ja nyt koko päivä meni mukavasti. Münsterin kanssa on niin kiva mennä kehään kun ei tarvitse sipistellä mitään ulkomuodon eteen.

Nellin sanallinen arvostelu

Kauniit mittasuhteet, lupaavan oloinen, kaunislinjainen pää, hyvät korvat. Riittävä kaula. Hyvä ylälinja. Ikään ihana runko, hieman pitkä lanne. Hyvä lantio. Liikkuu tasapainoisesti. Oikealaatuinen karva, selästä melko ylösnouseva. Miellyttävä käytös.

Tuomari: Joanna Pronin

Samoja sukujuuria oli näyttelyssä tapaamallamme Peltolakian Fidolla. Niin Nellin kuin Fidonkin isä on sama Arko Vom Eichwald alias ”Huti”. Nellin emän, Peltolakian Eleanorin äiti on Peltolakian Bigitta, joka on taas Fidon emä. Selostus on kuin kuin Kauniista ja rohkeista – näin selitettynä, mutta niin olivat kauniita ja rohkeita koiratkin.

Bold and Beautiful…
Fido ja Nelli. Kuva: Katariina Pekkarinen

Alle puolivuotiaan leppoisat päivät

Kesäkuun alku on ollut helteinen ja mäkäräiset ovat kiusana ulkona. Helle uuvuttaa vilkkaimmankin koiranpennun. Tosin perhosia, kärpäsiä ym, on kiva jahtailla.

Maanantaisin käydään lenkillä porukalla – Sulkavalla jo perinteeksi muodostuneet kesän polkulenkit kuljettavat ympäri kuntaa.
Hei mä muuten osaan jo uida!!! Ja sen jälkeen kissan kanssa kilpajuoksua.
Tämä päättyi sotkeutumiseen jouluvaloihin.

Nelli kasvaa kovasti edelleen ja 5 kk:n iässä painaa 13 kg. Koska Nellillä ei ole ollut vatsavaivoja ym, niin tuntuikin oudolta kun kesäkuun alussa oli neljän yön putki, jolloin hän heräsi oksentamaan aamuyöstä. Kun ruokahalu alkoi vähenemään ja olemus muuttui vähän apaattiseksi, niin varmuuden vuoksi kävimme ell & röntgenkuvissa tarkistuttamassa, että ei ole mitään vierasesineitä ym suolistossa.

Todennäköisesti vaan joko pöpö jylläsi. Pahoinvoinninestopistos ja resepti varmuuden vuoksi (ei tarvittu). Koirien maitohappobakteeria syötettiin sit muutaman päivän.
Tokoilemasa käydään sunnuntaisin -parasta taitaa olla koulun jälkeinen kirmaaminen kamujen kanssa.
Pikkuhiljaa aina haastavammissa tilanteissa pillin tehoa koitetaan. Tässä ei nyt haastetta ollut, mutta tavoite on saada aukottomasti tämä toimimaan. Tässä Nelli on reilun 5 kk.

Niin ja ilmoittauduttiinhan me pentunäyttelyynkin Kouvolaan

https://laumanvartijat.kotisivukone.com/pentunayttely-27.7.2019

Reipasta kasvua ja kevään riemut alle 5 kk

Nelli kasvaa huimaa vauhtia, 4 kk iässä painoa on kertynyt jo 9 kg.

On ollut aika mukavaa kun työ mahdollistaa sen, että Nellin ei tarvitse olla yksin pitkiä aikoja. Näin ollen kotona ”tuhoja” on syntynyt vähän. Sen verran aktiivinen pentu on, että muutoin varmasti yhtä sun toista olisi mutusteltu. Pyrimme liikkumaan paljon eri paikoissa ja päivittäin myös metsässä.

Nelli on nopea oppimaan kaiken muun paitsi pöydälle kurkottelun ja hihnassa vetämisen. Näitä kahta harjoitellaan edelleen. Noin muutoin sujuvasti onnistuu: ”istu, maahan, tänne, viereen, paikka ja irti”. Pilli on otettu koulutukseen mukaan ja esim. istuminen vauhdista sujuu jo hyvin. Vielä vähän räväkämmin kun peppu menee maahan niin hyvä. Kerran viikossa käymme myös pentukoulussa täällä Sulkavalla.

Hampaita lähtee nyt vajaan 5 kk:n iässä. Muutaman kerran päivässä tulee sellainen hepulikohtaus, mutta muutoin on päivä päivältä rauhallisempaa. Nelli nukkuu pitkät yöunet, eikä hänen takia tarvitse aamulla herätä aikaisemmin kuin muutenkaan heräisimme.

Uintiharjoituksia

Niin makaa kuin petaa….

Alle 4 kk

Huhtikuun alussa käytiin 3 kk rokotuksessa ja elinpiiri laajentuu huomattavasti. Olemme käyneet kävelyllä ”kirkolla”, Savonlinnassa – vierailleet Tilitoimistossa (TYLSÄÄ), Mustissa&Mirrissä jne..

Sulkava on n. 2500 asukkaan kunta ja täällähän huomataan uudet tulokkaat heti. Lähes kaikkien vastaantulevien kanssa käydään sama keskustelu:

– Voi kun söpö, miten vanha tää on? Kun kerron, niin seuraava kysymys koskee rotua. Kerrottuani rodun, poikkeuksetta kukaan ei tunne. Mutta siitäpä tämä tietoisuus leviää.

Liityimme myös münsterikerhoon ja hieman tässä on kuulosteltu saisimmeko aikaan jonkun pentukoulun Sulkavalle. Noin muuten on koulutusta laajennettu opettelemalla myös ”maahan” -komento.

Metsässä käymme päivittäin ja siellä Nelli saa kirmata rauhassa. Olemme myös kokeilleet kuinka Nelli suhtautuu laukaukseen ja laukaus ei herättänyt minkäänlaista pelkoreaktiota. Hyvä niin

Alle 3 kk, tutustumista ja totuttelua tapoihin

Ensimmäinen kuukausi kotona meni tutustuessa kotiympyröihin, lähimetsiin jne. Kävi meillä leikkimässä kooikerhondje-Jimmy ja meno oli aikamoista. Terhakkana pentuna Nelli nautti rohkeasti ärinämurina juoksuleikeistä.

Ihan pieniä jälkiharjoituksia huvikseen on tehty, ne ovat olleet ehkä liian helppoja, mutta kunhan kokeiltiin fasaanituoksulla ja kaninkarvadami odotti jäljen päässä. Nelli osaa jo ”istu”, ”irti” ja ”tänne” -komennot. Paitsi silloin kerran kun metsälenkillä löytyi puoliksi syöty jäniksenkäpälä… Aarre suussa Nelli laukkasi emännältä karkuun niin, että paras vaihtoehto minulle oli piiloutua 10 minuutiksi. Kun sitten vihelsin, niin johan jäi käpälä suusta ja Nelli laukkasi innoissaan luokseni. Tosin mitään hätääntymisen merkkejä en pennussa huomannut vaikka jäi yksin. Tuon episodin jälkeen Nelli pitää paljon pienempää etäisyyttä vapaana ollessaan metsässä.

Kovin paljoa irrallaan ei oikein viitsi pitää, kun Nelliä kiinnostaa ottaa suuhunsa kaikkea mahdollista. Jos ollaan vähänkin vieraammilla alueilla, niin silloin aika menee muussa tutkimisessa, kuin ”syötävän” etsimisessä.

Nelli ruokailee edelleen 4 kertaa päivässä. Saimme kasvattajalta täydellisen pentukansion, joka helpotti paljon alkua. Pyrimme ottamaan Nellin mukaan kaikkiin paikkoihin, jotta tottuu erilaisiin ympyröihin. Autoon hän hyppääkin innoistaan ja tulee helposti toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Hiihtolomalla kotiin

Luovutus sattui sopivasti meidän hiihtolomalle helmi-maaliskuun vaihteeseen. Ensimmäiset yöt Tuomas nukkui Nellin kanssa alakerrassa, mutta ensimmäisen viikon jälkeen Nelli on jo ihan itse kömpinyt yläkertaan Tuomaan jalkopäähän nukkumaan. Saa nähdä kuinka kauan mahtuvat samaan sänkyyn.

Meillä on ollut mahdollisuus järjestää töitä niin että toistaiseksi Nellin ei ole pahemmin tarvinnut yksin kotona olla.

Ensimmäisen viikon ajan jaksoimme pitää kiinni siitä että ”meillähän ei koirat sohvilla ole”. Nelli on niin innokas pomppija ja meistäkin on mukava kun hän köllöttelee sohvalla meidän kanssa, jotta tästä säännöstä luovuttiin aika pian. Muista säännöistä ei toivottavati näin helposti lipsuta..

1-8 viikkoa

Pentue syntyi 1.2.2019

Nelli on yksi yhdeksästä pennusta. Pitkän välimatkan vuoksi meillä ei oikein ollut mahdollisuutta käydä tutustumassa pentueeseen ennen hakureissua Kruusilasta. Onneksi kasvattaja Iida Lembergin kanssa pystyimme vaihtamaan paljon ajatuksia niin meidän toiveista, kuin mitä kasvattaja toivoo kodeilta jonne pennut luovutetaan. Tätä kirjoittaessa Nelli on ollut meillä vajaat 2 kk ja luonne on osoittautunut juuri sellaiseksi mitä toivoimme. Voi olla että mikä tahansa muukin pentu olisi täyttänyt odotuksiamme rohkeasta ja reippaasta, mutta samalla rauhallisesta pennusta.

Benelli, vajaan 4 viikon ikäisenä

Benelli n. 5 viikkoa

Benelli reilun 6 viikon ikäisenä, näiden kuvien myötä meille selvisi mikä pennuista on valikoitunut meille.

Benellin vanhemmat

Emä: PELTOLAKIAN ELEANOR
KoiraNet
Isä: ARKO VOM EICHWALD
KoiraNet