Vuosi 2023-kevät 2024

On 10 maaliskuun, 2024 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutus, MünsterinseisojaJätä kommentti

Koska olemme aika aktiivisia INSTAGRAMISSA, ei tätä blogia tule päiviteltyä. Haluan kuitenkin tämän blogin vielä pitää pystyssä.

Tiivistetysti vuonna 2023 jatkoimme koulutusjuttuja Mikkelin Seisojakoirakerhossa ja muutaman kokeneen seisojamiehen ohjauksessa. Kävimme vuonna 2022 parissa KAER -kokeessakin ja Nelli näytti niissä nopeasti taitonsa. Hän löytää linnut, seisoo, antaa avanssin ja sit painaa perään :D. Tuloksena siis suljetaan kokeesta. Vesityöt tehdääne rikseen ja siitä meillä on 3 (9 pist.). Pientä hiottavaa siis siinäkin – linnut Nelli kyllä tuo, mutta kokeessa kaiken pitä olla täydellistä saadakseen täyden arvosanan 5.

Peräänmenossa otan syyn niskoilleni kokemattomana ohjaajana. Annoin liian paljon Nellin viiletellä ensimmäisen 1-1,5 vuoden aikana. En osannut olla tarpeeksi tarkka pienissä asioissa ja ehkä joissain etenin liian nopeasti.

Minullahan oli ajatuksena että teetän pennut Nellillä. Kävin kasvattajakurssin ja hain kennelnimeäkin – no… kennelnimi saa olla pöytälaatikossa, en tiedä tarvitaanko sitä koskaan, mutta onpahan suoritettuna.

Pienimünsterinseisojan jalostuksen tavoiteohjelmassa edellytetään palkintoa KAER-kokeesta tai vastaavasta ulkomaisesta kokeesta. On toki muitakin vaatimuksia, mutta meillä pentuehaaveet tyssää tuohon koetuloksen puuttumiseen. Voisihan pentueen toki teettää ilman että se täyttää rodun jalostusvaatimuksia. Tällöin pitäisi itse etsiä uros – mitä todennäköisemmin ulkomailta. Ulkomailta uros pitäisi varmaan etsia vaikka Nelli olisikin ”jalostuskelpoinen”. En kuitenkaan kokemattomana halua ottaa mitään riskejä jos jotain kuitenkin menisi pieleen. Rotumme jalostusneuvoja Riitta Heinonen on osannut minulle perustella hyvin asioita, kannustanut koetuloksen saamiseen ym.. arvostan hänen asiantuntemusta korkealle.

Nyt seisojaporukoissa pyörineenä näkee eri rotuja, olen tykästynyt kyllä muihinkin rotuihin. Erityisesti bretonit ovat mahtavia, kuten karkeakarvaiset saksanseisojat. Silti münsteri tuntuu omimmalta kokonsa ja luonteensa vuoksi.

Neljäs syksy – kohokohtana Posion reissu

On 10 lokakuun, 202210 lokakuun, 2022 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Olemme Nellin kanssa treenanneet paljon eri porukoissa; Mikkelin Seisojakoirakerhossa ympäri vuoden ja käyneet eri kouluttajien tiloilla. Useimmiten hommassa on sakannut se, että riistavietti on niin mahdoton että normaali tottelevaisuus jää tappiolle.

Olen usealta kuullut, että pitää vaan malttaa ja uskoa ja JAKSAA… Tänä syksynä vihdoin pääsin todistamaan että näin se on. Ei kaikki työ sittenkään ole mennyt hukkaan. Kun Nellillä napsahti päässä että näin niitä lintuja saadaan, niin hänestä kuoriutui ihan täysverinen lintukoira.

Nelli on aina löytänyt lintuja hyvin ja haku ym. on ollut hyvää. Mutta homma on sakannut aina siihen peräänmenoon… Jos nyt saisi aloittaa alusta koirankoulutuksen, niin peräänmenoa kävisin hillitsemään ihan pennusta leikin avulla.

Tämä syksy oli itsellenikin erilainen, kun nyt kuljen itsekin haulikon kanssa. Eipä sitä olisi uskonut, miten yksi seisoja tuo perheeseemme kaksi uutta metsästäjää, kun myös mieheni suoritti metsästäjätutkinnon.

En itse vielä riistalaukauksia pohjoisessa ampunut, koska kuljin poikani kanssa ja mieluusti suon vastuun hänelle. Täytyypä tunnustaa, että tuskin olisi saalista saatu jos olisi ollut minun homma. Kyllä valmiina pitää olla ja refleksit kohdillaan. Vaikka olen ampunut radalla kesän, niin oikeat tilanteet vaativat vielä opettelua.

Lähdemme ensi viikolla vielä Suomussalmelle neljäksi päiväksi metsästelemään. Noin muuten syksyyn on kuulunut erilaisia aktiviteeteja agilitystä tokoon. Kävimme Sulkavan Kennelkerhon kanssa esittelemässä erilaisia koiraharrastuksia Rantasalmen partiolaisille. Mm. hakuruutu on Nellin bravuuri – kyllä lapsilla oli ihmettelemistä kun ruutuun piilotetut hanskat löytyivät koiriemme toimesta. Nellin kanssa on tosi helppo mennä eri paikkoihin ja siinä on meillekin harjoittelua että ollaan erilaisissa paikoissa.

3. syksy ja kaikkea kivaa

On 15 syyskuun, 202120 syyskuun, 2021 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Syksy se kyllä on niin mahtavaa aikaa. Nyt pikkuhiljaa alkaa palaset loksahdella paikoilleen, tosin on vielä töitä peräänmenon kitkemiseksi. Jos Nelli on lähellä, niin uskoo, mutta kauempana linnun siivittäessä rallatellaan pitkin metsiä.

Syksyn mittaan on kouluttautunut niin emäntä kuin koira. Itse kävin kasvattajan perustutkinnon kesällä. Oli pienikynnys osallistua, kun Mikkelin seisojakoirakerho järjesti peruskurssin etänä. Ei ole poissuljettu mahdollisuus etteikö Nellillä joskus pennut teettäisi, joten se innosti kurssille. Tosin kurssi oli niin hyvä, että melkeinpä tuli olo josko sellainen peruskurssi koiran terveydestä ym. olisi hyvä kaikille koiranomistajille.

Toinen kouluttautuminen oli metsästäjätutkinto. Kun Nellin otimme, ei tosiaankaan ollut mielessä että myös minä kävisin metsällä Nellin kanssa. Katsotaan nyt miten homma etenee. Ensi viikolla lähdemme taas perinteiselle Suomussalmen reissulle.

Mutta se tärkein kouluttautuminen tapahtuu toisten ”seisojaihmisten” kanssa. Seuramme koulutusviikonloppu oli taas hurjan hyvä. Paikalla oli münsterit melkeinpä enemmistönä porukasta. Tutustuttiin isomünstereihin ja omistajiin. Viikonlopun vetäjä-isäntä Olli L sanoi että ”vielä kun tämän syksyn jaksatte…” – tarkoittaen että malttia vaan ja Nellin pää kestää kohta olla menemättä perään. Noissa yhteisissä viikonlopuissa sekä oppii että näkee että kenellä se on mikäkin haasteena. Meillä Nelli löytää, seisoo ja ajaa hyvin ylös, joten ne ovat ainakin toistaiseksi hyvin.

Kävimme kesällä näyttelyissä ja tuloksena 2xEH ja viimeisin H. Tästä hämmntyneenä piti kyllä nyt oikeasti miettiä, että mistä johtuu jotta nellin takajalkojen liikkuminen on ahdasta ja voimatonta. Ollaan kyllä lenkkeilty lähestulkoon joka päivä metsässä, nyt kesällä aloitettu pyörälenkit ym. On varmaan monentekijän summa, mutta apua saimme kun kävimme Nellin kanssa hierojalla. Löytyi lantiosta ja selästä jumeja, joita auottiin käsittelyllä.

Huh.. onpas sitä tullut tehtyä kaikkea uutta ja vanhaa. Yksi mukava kokemus oli myös MH-luonnekuvaus, johon osallistuimme täällä Sulkavalla. Kuvauksesta taidan tehdä ihan oman päivityksen myöhemmin.

Juhannusjuhlaa

On 21 kesäkuun, 202121 kesäkuun, 2021 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Todella helteiset ajat on nyt juhannuksen tienoilla. Nellin kanssa ei päivällä varsinkaan jaksa touhuilla oikein mitään. Uiminen on ehkä parasta mitä tähän aikaan voi tehdä.

Nellistä on tullut innokkaampi uimari ja pyritään pitämään kaikki vesihommat mukavina. Vesityössäkin on nyt siirrytty avoimeen luokkaan ja toki kokeissa käydään tässä jahka harjoitellaan.

Huippua on ollut taas treenata Mikkelin seisojakoirakerhon kanssa. Käytiin Ullan luona hallinta- ja tottelevaisuustreeneissä pari kertaa ja saatiin loksahtamaan jotain paikoilleen. Nelli ei ota mitään nakki- tai namipalkkaa yhteisissä koulutustilaisuuksissa tai kun on innostunut. Sensijaan vietilläpalkkaaminen muuttaa koko kouluttamista. Iloisuutta lisää ja puurtamista vähemmän. Münsterikin pitkästyy helposti jos on liian helppoa, toistetaan samaa ja ei löydy haastetta. Sit taas kun on vaikeutta niin innostuu helposti.

Tälle kesälle alkaa pikkuhiljaa tulla näitä normaaleja menoja. Olemme menossa koiranäyttelyyn Rantasalmelle ja Kuopioon Mehtäkoera ryhmänäyttelyyn

Kouluttautumistakin on sit myös emännällä. Olen ajatellut suorittaa metsästäjätutkinnon ja niihin on nyt tullut päntättyä. Samoin olen ilmoittautunut seuramme järjestämälle Kasvattajakurssille.

Sopivasti juoksut alkoivat tällä viikolla. Se on kiva, koska sit saadaan varmaan syksy olla ”rauhassa”.

Pari vuotta seisojan kanssa

On 1 helmikuun, 20211 helmikuun, 2021 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Nelli täytti 2 vuotta tammikuussa ja voi vähän summata miten on mennyt (noin niinkun omasta mielestä…) Olen kyllä kuullut, että münsteri on haastava koulutettava varsinkin jos on ensimmäinen seisoja. Yksilöllisiä eroja on tietysti ja vaikka muuten tottelevaisuuden olemmekin saaneet aika hyvälle mallille, niin riistatilantet kuumottaa niin että ei meinaa mennä perille käskyt. Toisaalta Nelli on niin miellyttävä koira muuten, että ei kyllä kaduta rotuvalinta.

Meillä on siitä ihana tilanne, että yrittäjänä voin tehdä töitä kotona jolloin koiran ei tarvitse olla yksin pitkiä aikoja ja molemmista on mukavaa tehdä metsälenkki päivällä. Erittäin yleinen näky on että Nelli napottaa työpöytäni vieressä milloin mikäkin lelu suussa ja odottaa palkkaa kun hän toi näin hienon esineen juuri minulle.

Treeniä

Tuskinpa mistään olisi tullut mitään ilman Mikkelin seisojakoirayhdistyksen harjoituksia ja tapahtumia. Nellillä sujuu luontaiset jutut (haku, seisonta & avanssi), mutta peräänmeno on ongelmana. Tottelemattomuutta ja kokemattomuuttahan ne tietty on. Toisaalta, monet sanoo että münsteriltä voi odottaa jotain kolmantena tai neljäntenä syksynä. Joten toivoa on… Kaikkiaan me touhuamme monenlaista muutakin ja esim sellaisten ”turhien temppujen” opettaminen on helppoa Nellille.

Apua malttiin on haettu mm. käymällä Karstulassa Erä-Ässillä Paula Torron luona. Joku voisi pitää hulluna että ajetaan 5 tuntia suuntaansa ja perillä jutustellaan sekä harjoitellaan linnuilla n. 45 min. Paulan – tai vastaavan kouluttajan – luona olisi voinut käydä jo paljon aiemmin. Ammattilaiset on aina ammattilaisia!

Pari kertaa olemme käyneet myös Maaningalla, jossa on Kaunisaho Hunting. Reilu viikko sitten kävimme viimeksi Mirja-ystäväni ja Ruska pohjanpystykorvan kanssa viettämässä mukavan lauantain.

Koronan kourissa näyttelytkin peruttiin

Kaerkokeet saavat odottaa vielä rutinoitumistamme. Junkkari on siis ainoa koe, jossa olemme olleet. Seuran kinkkukisa tosin oli vähän niinkuin koe…mukava harjoittelupäivä – varsinkin itselleni.

Tuomas on metsästellyt paljon muutakin kuin lintuja, joten joka kerta Nelli ei ole päässyt mehtuureissulle mukaan. Tuomas ei puutu fasaanilla kouluttamiseen ja Nellin&Tumpin reissut tapahtuu aina oikeissa oloissa. Koulutushommat ovat pääosin minun vastuulla. Ehkä tässä itsekin joutuu metsästäjätutkinnon suorittamaan ja aseen hankkimaan, jotta myös itse pääsen viemään pidemmälle reissuja metsissä. Ensi syksyn Suomussalmen reissulta voi jo odottaa paljon enemmän kuin kahdelta aiemmalta. Nelli on kehittynyt ja aikuistunut paljon. Samoin tottelevaisuudessa on menty eteenpäin.

Näyttelyt ovat koronan vuoksi peruuntuneet, joten sillä rintamalla ei paljoa tapahtunut. Terveystutkimuksissa kävimme myös 1,5 vuotiaana ja sen suhteen kaikki on oikein hyvin.

Harmittavasti münsteripäivätkin perutiin koronan vuoksi. Ehkä vielä joskus päästään.

Kohti uusia seikkailuja vuonna 2021

Kaikkiaan jos summaa, niin Nelli on ollut aivan mahtava koira meille. Tuomas on saanut sitkeän metsästyskoiran. Metsälle se on aina innokas ja jatkossa metsästyshommat laajentunee linnuista muuhunkin pienriistaan. Yksi ”pomppurusakko” Nellillä jo onkin. Itse olen saanut taas mukavan lenkki- ja retkeilykaverin. Nelli on miellyttävä ja avoin, temperamenttinen, ihmisrakas, hauska jne.. Tämä menee nyt yltiökehumiseksi, mutta Nelliä on niin kiva silitelläkin, kun turkki on silkkinen ja hyväntuoksuinen.

Sulkavalle avattiin tänä talvena koirapuisto. Vaikka olen pitänyt Nelliä rohkeana, niin varautuneisuutta ja vähän arkuuttakin on ollut havaittavissa. Niin Nellille, kuin monelle muullekin sulkavalaiskoiralle puisto on ollut mahtava paikka tutustua muihin koiriin.

Ensi viikonloppuna on todennäköisesti viimeinen fasu-treenipäivä tältä talvelta Mikkelissä.

Junkkari, Suomussalmi ja muu touhuilu

On 23 lokakuun, 20201 helmikuun, 2021 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Vilkas syksy on meneillään ja olemme liikkuneet metsissä tosi paljon. Kanalintuja on täällä Sulkavalla näkynyt, vaikka vielä ei saaliiksi olla saatu. Nellin koulutuksessa ollaan siinä pisteessä että malttia pitäisi saada lisää. Vesityökokeessa kävimme uudelleen ja siitä nyt tuloksena 9 pistettä. Näin jälkeenpäin voi todeta sen mistä joka paikassa varoitellaan. Ei pidä treenata liikaa 😉

Nelli malttaa seisoa jo suht pitkään, mutta perään lähdetään vielä iloisesti jos siihen on mahdollisuus. Mutta näitä pitää nyt vaan harjoitella. Pikkuhiljaa Nellillä on tullut kyllä sellaista älliä ja malttia, vaikka kyllä se riistatilanne on vielä liian kuumottava. Silloin tuppaa unohtumaan kaikki.

Junkkaria ei onneksi peruutettu koronan vuoksi, vaan vietiin onnistuneesti läpi erikoisjärjestelyin. Junkkari on tosiaan mukava tapahtuma, jossa näkee paljon saman alan harrastajia. Nellin kanssa meillä ei ollut odotuksia että menestyttäisi, kunhan ollaan mukana. Olosuhteet oli haastavat, kun ei tuullut juuri lainkaan ja ekassa erässä ei ollut lintujakaan. Mutta ekaksi KAER-kokeeksi ihan mukava kokemus oli – sattui sopivasti että ryhmämme 6 osallistujaa olimme kaikki lähestulkoon aloittelijoita. Ulkomuotokatselmuksessa Nellille iski pienimuotoinen paniikki. Arvostelu oli paljon laajempi kuin normaaleissa näyttelyissä. Suun avaaminen ammolleen oli eka iso haaste, josta hän päätti että ”Nyt riittää…”. Arvostelijana oli Erja Nummi, joka osasi aivan mahtavasti käsitellä Nelliä niin että hänelle ei jää kammoa mm. mittauksista. Mukava oli kyllä huomata, että pienessä pakotustilanteessakaan Nelli ei ollut yhtään agressiivinen. Arvosteluna EH ja koko rakennearvostelu täällä

Vaikka Nelli ei pärjännyt KAER-kokeessa kummemmin (17 pistettä ja NUO0), niin hyvää kokemusta, neuvoa ja kannustusta saimme. Junkkarissa oli mukana pentuesta myös Bayley (Cora) ja Bandida (Naava). Iloitsimme valtavasti Bandidan menestyksestä. Naava on siis pentu joka jäi Iida-kasvattajalle. Naava sai KAER-kokeessa huimat 89 pistettä ja matka jatkui finaaliin maanantaina. Kävimme myös lauantai-iltana porukalla Anne Kontolan tykönä vierailulla, joten meillä oli ihan tosi kiva viikonloppu Lapualla. Oli kiva nähdä kaikkia!

Oikealla Naava NUO1 ja huimat 89 pistettä.
Tuomarina norjalainen Torfin Stenerssen. Kuvat: Iida Lemberg

Nellin emä Nomi edessä Vadimin kanssa ja Naava & Iida taustalla.

Suomussalmen reissu

Olimme jälleen lintujahdissa viikon Suomussalmella Kiantajärven maisemissa. Lintuja ei paljoa näkynyt ja koulutusasioissa vahvistuu se että vielä on saatava Nellille malttia lisää. Siispä keskityimme etsiskelemään lintuja ja Tuomas metsästi välillä myös yksin.

Metsästyshommia on tehty syys-lokakuussa paljon täällä Sulkavalla. Käymme useita kertoja viikossa ja tapahtumia on. Nelli löytää kyllä lintuja, vaikka törmäyksiäkin silloin tällöin tulee. Kyllä se varmasti tuntuu mukavalta sitten kun saa oikean ensimmäisen kokonaisen riistatyön! Toisaalta, eipä se haittaa vaikka saalista ei tule – tuntuu varmasti mukavalta sit jos/kun joskus onnistuu.

Koulutusasioissa olemme ajatelleet että perustottelevaisuuden vahvistamisen lisäksi tarvitaan nyt malttiharjoituksia.

Hienot maisemat mökkimme rannalla! Oli hiljaista.

Monenlaista treeniä ja Junkkariin valmistautumista

On 21 syyskuun, 202021 syyskuun, 2020 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutus, metsästysJätä kommentti

Heinä-syyskuu on mennyt harjoitellessa monipuolisesti. Vesityön harjoittelussa sen virheen että harjoittelimme liikaa. Kävimme uusimassa vesityökokeen elokuun alussa – tuloksena 9 pist. Halusin saada vesityön osuuden valmiiksi Junkkaria ajatellen.

Harjoittelu Mikkelin seisojakoirakerhon kanssa on ollut mukavaa. Kokeneilta saa niin paljon vinkkejä, tukea ja kannustusta oman koiran kanssa. On myös hienoa nähdä kun koira ja isäntä/emäntä ovat parivaljakko. Kieltämättä kyllä tämä seisojan koulutus on aika monimuotoista ja haastavaa, mutta siksipä juuri kivaa.

Junkkariin tosiaan valmistaudutaan. Eilen olimme harjoittelemassa Kaunisahossa – Kuopion lähellä, Maaningassa. Siellä vietimme päivän etsien fasuja. Päivän saldo: peräänmeno pitäisi Nelliltä saada vielä pois – samoin ohjaajan olisi oltava paremmin hereillä tilanteissa.

Nelli on päässyt tänä syksynä kyyhkymetsälle ja jonkun verran on ollut tilanteita kanalintujen kanssa. Harmittavan usein niin että Nelli ehtii kuumentua oikein urakalla. Omalta kohdalta olen koettanut oppia lukemaan koiraa paremmin – ei näitä kai opi kuin kokemuksen kautta. Liian usein aiemmin odotin että mitähän Nelli tekee seuraavaksi – sen sijaan että itse ennakoin.

Ensimmäinen koe: vesityö

On 5 heinäkuun, 20205 heinäkuun, 2020 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): ArkiJätä kommentti

Tänään kävimme Mikkelissä Vesityökokeessa. En ensin meinannut mennä, kun kaikki ei sujunut vielä ihan täydellisesti. Luovutus istuen ei meinaa onnistua

Perjantai-iltana ajattelin tehdä mahdollisimman koemaisen testin (video yllä) ja loppujen lopuksi päädyinkin ilmoittamaan Nellin su kokeeseen. No.. itse koe ei sit ihan niin hyvin mennyt kuin kotona (lentävä lause ”Kyllä se kotona onnistu”), mutta hukkareissu ei ollut kokeissa käydä.

Alussa näytti että tästä ei tule yhtään mitään, Nelli ei halunnut mennä veteen lainkaan ja kierteli ja kaarteli rannalla- kävi katsomassa että kukas se täällä puskissa lymyilee (kokeessa avustaja). Meinasi jo usko loppua kun hirmu innostavasti yritin vaan Nelliä innostaa menemään veteen. Vihdoin lopulta se meni ja toi linnun rantaan… ja siinäpä se 🙂 Sinne jäi nätisti linnun tuominen tai puhumattakaan luovutus istuen. Mutta ei mitä, se oli työvoitto että sain Nellin menemään veteen.

Sain ihan mahdottoman määrän hyviä neuvoja mm. miten saan innostettua Nelliä veteenmenoon – nyt kannattaa unohtaa pelkkä koulutus tai keskittyä siihen että kaikki menee oikein. Leikkiä lempidameilla rannoilla – välillä maalla, välillä vedessä. Tosi mukavaa oli nähdä 1 v ikäinen münsteri myös – niitä kun ei täällä savossa paljoa vilise. NUO-luokassa oli 4 koiraa ja kokeen olosuhteet oli kyllä tosi hyvät.

Kokeessa oli leppoisa tunnelma ja tuomari Heimo Hongisto oli kannustava ja antoi myös vinkkejä siihen, että Nelli ei tiputa noudettavaa kesken kaiken. Ja mulle antoi ohjeen laittaa bikinit päälle ja aloittaa juokseminen järveen koiran kanssa 😀

Kaikkiaan siis tosi mukava oli käydä ja nyt on kummallakin ensimmäiset kokeet takana. Kotimatkalla soittelin Iida-kasvattajalle ja hän tunnisti Nellissä paljon samanlaista käyttäytymistä kuin emä-Nomissa on ollut nuorena:) Jahka tässä nyt vähän pidetään taukoa siitä erityisestä harjoittelusta niin eiköhän sitä käydä vielä uusimassa vesityökoe. Sitä ennen tehdään juttuja, joissa uiminen ja vedestä noutaminen muuttuisi mukavaksi. Nyt on ainakin kikkoja innostuksen herättämiseen.

En kyllä oikein itsekään osaa lukea tätä… ehkä joskus.

Harrastuksia Nellin kanssa

On 30 kesäkuun, 202030 kesäkuun, 2020 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, koulutusJätä kommentti

Edellisessä postauksessa lainasin vapaamuotoisesti erästä münstereiden fb-ryhmässä käytyä keskustelua soveltuuko münsteri agilityyn. Sulkavan kennelkerho pitää agilitytreenejä kerran viikossa ja me olemme nyt käyneet 3 krt. Aiomme jatkaa viimevuotiseen tapaan myös arkitokoa.

Ja siitä aglititystä… vaikka epäilin itsekin että viekö kaikenmaailman hajut mielenkiinnon pois hommasta, niin radallahan ei ole niitä riistatuoksuja. Oma käsitykseni on muuttunut ja en näe kyllä mitään estettä miksei münsterin kanssa voisi agilityäkin harrastaa. Nelli ainakin on niin nopea ja rohkeasti menee mistä vaan, kunhan tajuaa mitä häneltä odotetaan. Mitään kilpailutavoitetta meillä ei ole, kunhan yhdessä touhuillaan.

Nyt kun kaikki on uutta niin tarvitaan paljon toistoja. Se on meille uutta – en Nellin kanssa yleensä peräkkäin tee kuin 2-3 toistoa jos opetellaan jotain. Tänään treenattiin myrskyssä ja vesisateessa lähestulkoon yksityisopetuksessa – siispä aikaa harjoitteluun oli hyvin.

Eilen käytiin toista kertaa vesityöharkoissa Mikkelissä. Liityimme alkuvuodesta Mikkelin seisojakoirakerhoon ja nyt koronakevään jälkeen on toimintakin alkanut rullaamaan. Vaikka ajomatkaa harkkapaikalle tulee n. 100 km, niin kyllä kannattaa ajaa. Saa aina niin paljon hyviä vinkkejä kokeneimmilta ja näkee muiden toimimista myös. Täällä Sulkavalla kun ei oikein ole ”vertaistukea” seisojan koulutuksessa.

Niin eilen kuin tänään, sain neuvoja siitä että Nelliä pitää innostaa enemmän. Ehkä olen liikaa pyrkinyt siihen, että Nelli pysyisi aina mahdollisimman rauhallisena ja en käytä ylisanoja niin kehumisessa kuin torumisessakaan. Samoin leikit saisivatkin olla rajumpia, jotka sytyttävät koiraa. Rauhallisuus siis ei ole pelkästään hyve. Tuomas on enemmän tehnyt niitä rajumpia leikkejä.

Ja vaikka olen pitänyt Nelliä suhteellisen tottelevaisena, niin ei se vielä ole jos on jotain selvästi kiinnostampaa. Kuten vaikka silloin kun tekee mieli livahtaa naapuriin Rulla-koiraa moikkaamaan. Kotiläksyksi ennen vesityökoetta jäi harjoitella perustottelevaisuutta. Pitäisi muistaa kunnolla kehua kun ”normijutut” onnistuvat. Ei sitä voi kun ihailla, kun joidenkin koirat tottelevat suunnilleen sormenpäätä liikuttamalla. Tosin meinaa aina unohtua että ei kannata vertailla – kaikilla on ne omat haasteensa. Ja pitäähän sitä elämässä olla haasteita – sit kun onnistuu, niin se on niin mukavaa!

Noudot vedestä Nelliltä onnistuu suht hyvin ja aiomme osallistua vesityökokeeseen tänä kesänä. Vielä on auki uskalletaanko lähteä Junkkariin, kun haku- ja riistatyö on mitä on. Siis ei olla pystytty harjoittelemaan. Saimme nyt harkkalintuja ja niiden kanssa on paljon mielekkäämpi harjoitella. Mutta kaikki ne peltojutut…katotaan miten tässä nyt päästään harjoittelemaan.

Nyt kesäkuussa on ollut hellepäiviä monta viikkoa peräkkäin ja päivät on menneet lähinnä makoillessa. Mutta olemme illalla sit käyneet aina pidemmillä lenkeillä pääosin metsissä. Kädet vapaaksi jättävä talutussysteemi on kyllä viime kuukausien paras ostos. Pyörälenkkejä meidän piti aloitella myös, mutta helle uuvuttaa niin koiran kuin ihmiset.

On taas kevät!

On 12 huhtikuun, 202030 kesäkuun, 2020 Tekijä tainahuiskonenKategoria(t): Arki, Münsterinseisoja, metsästysJätä kommentti

Kovin eriskummallinen talvi takana. Lähes koko talven on pystynyt kävelemään metsissä kun lunta on niin vähän. Suuremman erikoisuuden kevääseen toi Covid-19 = koronavirus. Kaikki kevään tapahtumat ja ihmisten kokoontumiset on peruttu. Münstereiden Talvipäivät sattui vielä aikaan, jolloin pandemia oli alkamassa. Itse päiviä ei peruttu, mutta itse jätin Talvipäivät väliin, koska Nelliä en olisi voinut ottaa mukaan juoksujen vuoksi. Kun Katriina Tiiran luento ”Koiran kognitio – mitä koira ymmärtää ja käsittää?” – peruttiin myös niin pitkän pähkäilyn päätteeksi tulin tulokseen että en jaksa lähteä Pohjanmaalle ajamaan yksin. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt, jotta olisin nähnyt Niemiapajan Huugon noutokilpailusuorituksen. Huge nääs pokkasi voittopokaalin.

Talvella ei metsästysjuttuja pahemmin ole tehty. Nouto- ja etsimisharjoituksia sekä pienimuotoisia jälkitehtäviä. Tumpin kanssa on metsissä liikuttu, mm katsastellen majavanpesiä jne. Majavapassiin ei Nellikkä pääse mukaan.

Tottelevaisuudessa on jännä, miten on aina eri aikoja miten huvittaa totella. Ihan vähän on pitänyt nyt ottaa ”kovempaa otetta” eikä pelkästään palkitsemalla ja innostuneesti käskyjä antamalla saa Nelliä uskomaan tilanteessa kuin tilanteessa. Eli ihan selvästi hän kokeilee, josko se riittäisi että vähän ”sinnepäin” tottelee.

Pienimünstereiden Facebook ryhmässä oli tässä taannoin mielenkiintoinen keskustelu siitä, soveltuisiko münsteri agilityyn, kun pariskunnan toinen puolisko haluaa metsästyskoiran ja toinen harrastuskoiran. Keskustelussa tuli paljon mielipiteitä ja itse tunnistin siitä kyllä sen että nenä vie näitä koiria. Toisaalta siitä ei voi moittiakaan, koska on oleellinen osa metsästyskoiraa. Meillä ainakin Nelli tekee kyllä ja oppii nopeasti, mutta jos ei ole kovin mieluista hommaa jonkun tempun tekeminen niin ei hän montaa kertaa viitsi. Riippuu tietysti vähän palkkiosta 😀

Samaisessa keskustelussa mainittiin että münsteri on vähän hyvä kaikessa, mutta ei aivan huippu missään. Tiedä häntä – aika näyttää onko metsästyskoirana huippu….Mutta sen tiedän että yhdessä asiassa on 1: iloinen ja miellyttävä perhekoira.

Nelli Benelli

Kategoria: Arki